LINNA, jota ei nyt tässä oikein kunnolla näy...

Tässäpäs näitä kuvia keskustasta. Siellä sato ärsyttävästi välillä vettä ja välillä ei, joten saldo jäi pieneksi, kun en halua kastella kameraani. Ja latasin nää taas mun surkimuslaittomuusnetillä, että respektit mulle.

Luin jostain turistilappusesta, että täällä on kai aika montakin kirkkoa ja luostaria, koska William the Conqueror on vähän rakennuttanut asioita 1000-luvulla. Pikkusen eri tasosia kuitenkin kuin Suomessa. Pitänee mennä turistikierrokselle noihin, kun ilmat paranee. 

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli tässä on myös tram, jolla pääsen keskustaan. Miten hieno! 

 Se tram halus sitten tähänkin kuvaan. Mulla on vaikeuksia sanoa noita raitiovaunuiksi. Musta ne on Suomessa ratikoita ja ulkomailla trameja. Johtuu Sveitsi-ajoista. Mutta siellä se LINNA on. Se on ISO. Aion kyllä mennä sinne turistikierrokselle, heti kun on paremmat ilmat. Eli varmaan en koskaan. Koska täällä sataa melko usein. Aika huono kuva linnasta, mutta saa nyt kelvata teille, koska varmaan tulevaisuudessa näette siitä sata muutakin kuvaa.

 Muutan tohon.

Tämä on eri kirkko/luostari kuin aikaisemmin. Selkeesti.  Onhan se hyvä olla semmonen viitisen tollasta kaupungissa, että on vara valita.

Kuinka keski-eurooppalaista! 

Yritettiin Elianan kanssa etsiä jotain ruokapaikkaa, mutta ei voi muistaa, että kaikki menee viimestään kahdelta kiinni.  Tai jos ne on auki, ne on kuppiloita, joissa voileipä maksaa 7 euroa. 

Joten menimme sitten Pauliin. Mä RAKASTAN Paulia. Se on semmonen korkeatasoinen leipomo-kahvilaketju. Voi morjens siellä on kaikkea ihanaa! Ja toi makso 2,18€. Ja noi vadelmat oli tuoreita. 

Jättimacaroneja. Jotenkin kaikki muotiblogaajat rakastaa noita, mutta musta noi on pahimpia leivoksia, joita maa päällään kantaa. Paitsi jos ei lasketa sitä tsekkiläistä (?) mantelileivosta, jonka päällä oli kermavaahtoa. Söin sen Brnossa reilatessa ja se oli kyllä kamalaa.

 Yritin metsästää kenkiä. Löysin sairaan mageet kirkuvankeltaset kumisaappaat, mutta ne oli mulle liian pienet. Joten ostin viiden euron tennarit. Eiks se oo melkein sama asia..?

Ja tässä sitten kevyt illallinen, jonka äsken söin, kun palasin kotiin. Täällähän siis kaikki maksaa alle 2 euroa. Tuhlattiin tollaseen kuivalihapakettiin, joka makso 5 euroa. Mutta se on niiiiin hyvää. PY opetti mut pahoille tavoille. Leikkeleet on suurta rakkautta.

Tarkotuksena oli ostaa junaliput Geneveen, mutta en halunnut ostaa niitä jostain laitteesta, koska en tiedä, pitääkö mun vaihtaa juna-asemaa Pariisissa. Aion siis ostaa ne huomenna juna-asemalta, kun voin kysyä tätiltä, että voiko se järkätä mulle junan Pariisiin samalle asemalle, mistä se Geneven juna lähtee.

Darian (eli siis mun kämppis) lähti johonkin tanssiesitykseen ranskalaisen pojan kanssa, jonka se eilen tapas. Gosh, se on nopee! Tosin Darianilla on poikaystävä, jolle se lässyttää skypessä, että tuskimpa se tuota poikaa aikoo iskeä. :D

Itsehän istun kotona ja toivon, että äiti tulisi skypeen. Varmaan saunoo. Ilkimys.

Kuvaoksennus

Jos luulette, että saatte pian samanlaisen kuvaoksennuksen kuin alempana, olette väärässä. Tai no ette. Koska menen huomenna keskustaan, missä on LINNA. Ette usko, kuinka innoissani olen tästä linnasta. Tai no, Jere varmaan voi uskoa. Mutta Caenissa siis on LINNA ja kaks (kai) tosi hienoa goottilaista kirkkoa, joten voi morjens sitä kuvien määrää. No niin kuitenkin, mulla meni tunti ladata nää viitisentoista kuvaa tänne, että huomenna pitänee keksiä joku parempi netti jostain lähikahvilasta vaikka.

 Kun olin vihdoin laukkuineni terminaalissa 2F ja meiän vastaanottajat oli paikalla, näytti tältä. Ja tältä se näytti sitten sen kolme tuntia, kun venattiin siellä ihmisiä.

Sitten mentiin bussiin ja olin turisti ja olin iloinen, koska MIKÄ TUOLTA SOJOTTAA?! 

Koko matkan Pariisista Caeniin, puut oli tollasia. Musta se oli absurdia, joten kuvasin niitä.

Tähän väliin sitten kuuluu se kiroilupostaus. :D 

 Tuolla siis opiskelen tämän 4kk. Tai kolme. Tai kaksi ja puoli. Meillä on aika paljon lomaa... Mm. kahen viikon päästä kaks viikkoa ja MÄ MENEN GENEVEEN JEJEJEJEJEJJEJEJEJEE!

 Hajoan tähän enemmän kuin mihinkään. MIKSI OI MIKSI ne on sekottaneet noi näppäimet noin?! Sain päänsäryn tänään, kun yritin muistaa, että A on muualla ja M on Ä:n paikalla ja huutomerkki ei ole ykkösessä JA NUMEROITA VARTEN PITÄÄ PAINAA. Olen nörtti, tiedän sen.

 Tässä on Eliana. Se on mun superinnokas espanjalaiskaveri, joka on tosi sulonen. Se puhuu mulle aina espanjaa ajatuksissaan. En ymmärrä sanaakaan. 

Mikä se siellä..? KYLLÄ, Oulun yliopistosta tuttu päänsäryn vihreä väri! Täällä siis on tuota samaa punasta ja vihreää, mutta sen päänsäryn oranssin sijasta OKSENNUKSENKELTAISTA. Anteeksi, rakastan tänään caps lockia. 

 Koulun edessä oleva tram-pysäkki. Tosin en käytä tramia kouluun mennessä, koska sinne kävelee 4 minuutissa. Koulumatkani on siis pidentynyt minuutilla. Crap.

Kyllä, Caenissa paisto tänään auriko. Ja illalla sato kaatamalla. Perussettiä.  

Täällä siis asun. Euroresidence. Näyttää ihan hyvältä ulkoa. 

Tämä on mun huone. Huomaatteko vaatekaappini tilavuuden? Harkitsen osan vuokraamista eteenpäin, sillä en tarvitse noin paljon tilaa. Ja kyllä äiti, olen asettunut taloksi. Kaikkialla kamaa. 

Täällä ei ole vessassa lavuaaria. Mutta huoneessa on. Mun lavuaarit näyttää aina tuolta. 

Tässä on meidän tupakeittiöhässäkkä. Me oltiin siis "onnekkaita". Meillä on roskalavalta (oikeesti, toi ylläpitomies kertoi) tuotu pöytä ja kaksi tuolia. Ja ne on seksikkään ruskeita. Ja toi sininen on ällöttävä. Se näyttää kivalta, mutta sisältä se ällöttää mua. Voisin viedä sen suihkuun, niin voisin koskea siihen paljain käsin sen jälkeen. (En oikeesti oo näin paha, mutta se on oikeesti ällöttävä. Jotain ruuantähteitä täys.) 

Tässä tupakeittiöstä siis se keittiöosuus. Ja Darian, mun kämppis. Hän kokkaa itselleen nugetteja ja riisiä ketsupin ja majoneesin kera. Me ollaan melkosia kulinaristeja. Oisitte nähny eilen, kun me löydettiin suolakurkkupurkki kaupasta. Meinattiin molemmat itkeä ilosta.

Jätin lempparini viimeiseksi....

LEMPIHUONEENI. Vihertävän ruskea suihkukoppi. En halua ajatella. En halua. 

Tämä on huoneeni valaisin. Se on todella asiantuntevasti ja sähköturvallisesti asennettu. Omistan kuvan isälleni. Olenhan sähkömies-tietoliikenneinsinöörin tytär. 

Tänään hain asumistukea Ranskan sosiaalihuollolta. Koska ansaitsen sen mielestäni täysin. Toivottavasti saan sitä. Koska jouduin täyttämään taas turhauttavia papereita sitä varten. Miksi ranskalaiset rakastaa papereita? Kaikkialla saa jotain täyttää ja ruksia ja allekirjottaa. Saan kyllä asumistukea Suomesta (korotettua sellaista), mutta ei ne ranskalaiset sitä tiedä. 

Söin toisen kerran kolmiosaisen opiskelijalounaan. Tällä kertaa se oli iki-ihana jambon-beurre (eli siis zjambonböör) eli kinkkupatonki voilla. Ja naturel-jugurtin. Olen todella innoissani ranskalaisten naturel-jugurteista, koska ne on sata kertaa parempia täällä kuin Suomessa. Join myös euron kahvin. En juo toiste. Ei ole koskaan kyllä niin kova kahvinhimo, että sitä joisin. 

Tässäpä nämä tärkeimmät. Huomenna siis otan kuvan LINNASTA. Siihen asti, ciao!

Parempaan päin

Tänään olen kyllä huomattavasti iloisempi kuin eilen. Nukkuminen tekee ihmeitä. En enää kiroa jokaista ranskalaista, vaan olen jopa ihan positiivinen. Mitä nyt lievästi ärsyttää, kun joutuu maksamaan joka paikkaan 30-100 euroa, jotta asiat sujuu. Ei ole korruptoitunut valtio tämä. Ihan kuin Venäjällä asuis.

Oikeesti. Miten Suomessa kaikki onkin niin fiksusti järjestetty? Jotenkin suomalaisilla on sellanen mentaliteetti, että jos yks hoitaa asian, se on helpompaa, kuin että 30 ihmistä joutuu tekemään saman asian. Ei täällä vaan. Täällä on tosi kätevää, että kaikki järjestää ittelleen oman netin neljäksi kuukaudeksi ja sähkösopimuksen, kotivakuutuksen ja mitä lie. Suomessa menet PSOASille, maksat takuuvuokran ja 20 euroa ja sulla on kaikki. Epäreilun helppoa. Oon tottunu liian hyvään.

Kaikki ihmiset on tosi mukavia. No, paitsi meiän vaihtokoordinaattori. Sekin ois mukava, mutta se on maailman epäorganisoitunein ihminen ja se oli kuulemma tapellut paljon viime lukukauden tyyppien kanssa, koska se oli munannu monta hommaa. Joten kaikki vähän karttaa sitä jo ekana päivänä. Täällä on 5 korealaista, kaks kiinalaista, kolme unkarilaista, kaks tsekkiä, kaks venäläistä, espanjalainen, kanadalainen, puolalainen, saksalainen, meksikolainen, brasilialainen ja minä. Ja varmaan muita, jotka oon jo unohtanu. Minä ja kanadalainen ollaan ne puheliaimmat. :D

Meiän koulu on söpö ja melkein yhtä kauniisti väritetty kuin Oulun yliopisto. Se oli melkonen labyrintti, enkä tajua yhtään, miten siellä liikutaan. Paitsi tiedän, missä on atk-tukihenkilö, joka ei osannu auttaa mun wlanin kanssa. Ja missä on ruokala. :D

Täällä kouluruoka maksaa 3,05€ ja se sisältää kolme ruokalajia. Ja pääruokavaihtoehtoina oli jopa naudan kokolihapihvi ja ranuja, että EI HUONO. Tosin itse söin salaattia ja pahan jälkiruuan. Mutta jos aularavintola on sekava, niin tervetuloa tänne!

Mitähän muuta... Meillä ois pitäny olla joku tervetuliaisjuttu nyt illalla jossain baarissa, mutten yksinkertasesti jaksa mennä sinne. Oon juossu tänään ympäriinsä puol kasista iltakasiin, että ei ihan hirveänä nappaa. Tosin moni muukin skippasi sen väsymyksen varjolla, joten en ole ainoa.

Huomenna sitten kuvia! Toivottavasti tämä meidän laiton netti toimii huomennakin...

Eilisen fiiliksiä

Noh. Miten tämän nyt taas aloittaisi. Hienosti on alkanut! Not. En enää koskaan valita mistään, mikä on Suomessa huonosti. Sarianna ja Iida, saatte kohta nauraa. Terveisiä vaan nti Hygieniafriikiltä. Mutta jos alotettaisi ihan alusta nyt kumminkin.

Lähdin siis tiistaina 24.1. aamulennolla Oulusta Helsinkiin, missä sitten hengailin Iitun ja Annukan kanssa, kunnes iskä pääsi töistä ja me lähdettiin Karkkilaan. Siellä sitten saunoin viimesen kerran vähään aikaan (tai no siihen saakka, että pääsen Geneveen kylään varmaankin tosiasiassa).

Keskiviikkona eli 25.1. (päivänä jona tätä nyt kirjotan) sitten heräsin mukavasti 3.45 ja lähdin iskän kanssa lentokentälle 4.30. Olin juonut kuuteen mennessä kaks kuppia kahvia kuuden tunnin yöynien jälkeen, että tietäähän sen nyt tyhmempikin, kuinka iloinen ja pirteä Laura on sitten illalla. Lensin sitten Kööpenhaminan kautta Pariisiin SAS:illa, missä oli mukava yllätys, kun sehän onkin taas näitä halpalentoyhtiöitä, joilta ei saa mitään tarjottavaa. Jes.

10.20 olin sitten perillä Pariisin Charles de Gaullen lentokentällä. Terminaalissa 1. Lähtö oli terminaalista 2. Eli toisessa päässä koko hiton kenttää. Onneks mulla oli vain kaks lentolaukkua ja olkalaukku, niin matka taittui lepposesti. Siellä lentokentällä on muuten oikein juna, joka vie niiden terminaalien väliä. Kertonee jotain lentokentän koosta, jos pitää mennä junalla…

Noh, sain kun sainkin itseni pungettua terminaaliin 2F, mutta sielläpäs sitten ei ollutkaan mitään kivoja ranskalaisia Caen-kyltin kanssa, ehei. Siellä oli mm. turisti-infon työntekijämies, jolta kävin kysymässä jotain, se vastas yhteen mun kysymykseen ja kun jatkoin kyselyä, se lopetti mun huomaamisen sitten siihen. Oli Facebook selvästi taas jännempi kuin suomalainen turistityttö. Onneksi sitten jotenkin kaksi muuta vaihtaria tunnisti mut haahuilemasta sieltä ja odotettiin muita porukalla, jotka sitten tuli "vähän" myöhässä sinne tapaamispaikkaan. Kivaa, että ollaan ottamassa vastaan ihmisiä tuollee. Vaan vähän myöhässä. :)

Siitähän se riemu sitten ratkesi. Me sitten istuttiin siinä odotusaulassa NELJÄ TUNTIA odottaen muita, jotka on ilmottautuneet bussikyyditykseen. Jes. Kello oli kolme ja siihen mennessä olin syönyt kaksi ruisleipää ja kolmioleivän. Ranskalaiset on muuten jänniä. Mun kolmioleivän välissä oli kanaa, RETIISIÄ ja PORKKANARAASTETTA. Siis mitäh?!

Bussimatka itsessään sitten meni ihan kivasti jäätäessä, kun kaikki oli niin väsyneitä. Kolme korealaista oli kuulemma matkustaneet viimeset kaks vuorokautta ja yks kanadalainen vuorokauden. Kun siihen vielä lisätään puolalainen, joka on ostanut litran vodkapullon ja alkaa opettaa muille jotain puolalaisia juomapelejä, soppa on valmis. Itsehän raittiuden ystävänä (tirsk) en kyllä sitä juonut, olen jo tarpeeksi sekasin maksimaalisten yöunieni ansiosta.

Kun päästiin vihdoin Caeniin, kello oli jotain seittemän pintaan. Sitten saatiin iloksemme tietää, että ei, ei meidän asuntolassa ole nettiyhteyttä. Että saatte hankkia ihan itse nettinne neljäksi kuukaudeksi. MUKAVAN KÄTEVÄÄ. Ei me ollakaan mun kämppiksen kanssa yritetty murtautua kuin kaikkiin lähialueen langattomiin netteihin. Sitten päästiinkin tänne huoneistoon. 

1. Meillä ei ole vaatekaappeja. Meillä on 20cm pätkä vaaterekkiä ja kymmenen henkaria. Pärjää sillä.

2. Meillä ei ollu lakanoita. Onneks en kysynyt tätä viikko sitten vaihtokoordinaattorilta, joka sano, että on täällä. MUUTEN SAATTAS HARMITTAA, ETTEN TUONUT OMIA. Ostin sitten Carrefourista.

3. Täällä on epämääräset ranskalaiset pistorasiat, joihin siis ei mitään suomalaisia maadotettuja johtoja kiinni saa, kun siinä keskellä kahta reikää tököttää kivasti sellanen tappi. Jes. Jos joku tietää, mistä niitä muuntajia saa, otan vihjeitä vastaan.

4. Meidän kämppä on "paremmin varusteltu" kuin muilla. Tästä riittääkin sitten iloa. Meillä on paistinpannu, kaks kattilaa, kolme lautasta, kolme mukia, vauvankakan keltasia ottimia ja tylsä veitsi. VOI MORO MITÄ RUOKAA TUUN LAITTAMAAN TÄÄLLÄ.

5. Mun kämppikset on sitten venäläisiä. Ei siinä mitään. Kiva, kun niitä on maanantaista lähtien kaks. Koska mä ymmärrän sitä kieltä kuitenkin ihan hyvin. Ja onneks naapurissa asuu kaks latvialaista tyttöä. Ne on oikeesti tosi mukavia ja parasta kaikesta on, että ne puhuu venäjää. RANSKAA MÄ TULIN OPPIMAAN.

6. Meidän kämppä on ällöttävä. Mua ällöttää koskea kaikkeen. Mua ällöttää meidän suihku. Otan kuvan, jotta näette. YÖKS.  Varotin mun kämppistä jo, että mua sitten ällöttää täällä kaikki, että älä ihmettele. Se tosin vaan nauro mulle. Sillä taitaa olla vähän eri hygieniakäsitykset kuin mulla. 

Kai tästä tekstistä nyt tuli selväksi, että nautin täällä olostani täysin rinnoin ja ah, miten olenkaan innoissani, kun pääsin tänne oppimaan tätä kieltä ja jännittäviä eurooppalaisia bisnesasioita. Voihan kusi, sanois Jere.

-Kirjotettu keskellä yötä melko ärtyneenä-

"Aika harva kirjottaa blogiinsa syöneensä nakkikeittoa, mutta aika moni kertoo syöneensä sushia."

Kävin Jossun ja Henen (hahhah) kanssa sushilla keskiviikkona. Kai. 

Voin kertoa, että silakkasushi oli jännittävää.

Mulla on enää neljä kokonaista Suomi-päivää, joista enää kolme vietän Oulussa. PANIIKKI. Enkä ole todellakaan pakannut vielä mitään.

Joululomakuvia

Jeren äiti leipoi pullaa. 

Ja meiän äiti oli tehnyt suklaasta korin, jossa oli suklaata. 

"Kenen toi karvanen on?" 

Puin Miskan jouluasuun. 

Mietittiin, että pitäskö leikata nurmikko jouluaattona, mutta annettiin sit olla. 

Linssilude-Wilsson 

Pukkikin kävi. Tai lähinnä meni. 

 Jere tykkäs Wilssonista.

Hämeenlinnaan tuli sitten lunta joskus uuden vuoden jälkeen. 

Pupu oli mennyt! 

Sitten me ajettiinkin jo kotiin ja oli vähän masentavaa.