Gold and Omaha

Oon nähtävästi ottanut 154 kuvaa Omaha Beachilta. Hups. Tässä taitaa sitten mennä hetki, että läimäsen ne tärkeimmät tänne...

Aamu alkoi mielestäni koomisesti. Caenissa oli satanut puoli senttiä lunta, minkä takia koko kaupungin raitiovaunuliikenne oli peruutettu, minkä takia taas meidän matkanjärjestäjät oli myöhässä, minkä takia me lähdettiin puoli tuntia myöhässä. Ja kun bussi oli juuri starttaamassa, nainen ajoi pienellä autolla suoraan päin meidän bussin kulmaa. Nauroin ääneen tilanteen koomisuudelle. Lumi on vaarallista ranskalaisille!

Mutta joo. Sitten me päästiin perille.

Tämä oli brittien Gold Beachilta, joka on siis kylässä nimeltään Arromanches-les-Bains. Tuolla ei sinänsä ollut mitään jännittävää kuvattavaa, koska siellä oli vaan pienoismalleja ja videoesityksiä. Mutta mä en tiedä tosta maihinnoususta hirveesti, niin musta se oli ainakin ihan käymisen arvonen paikka.

Kun museo oli kierretty, kävelin tuolla rannalla. Tämä ranta ei ymmärtääkseni ollut mikään taistelutanner, vaan toimi brittien lastausalueena ja jos nyt en ihan väärin ymmärtäny, niin koko homma laitettiin pystyyn tuonne neljän päivän aikana. Britit ne on näppäriä.

Tuo oli joku väliponttoonisysteemi. Suurin osa niistä on tuhoutunut myrskyssä.

Tuokin on joku tärkeä asia. (Se haisi merilevältä.)

Tästä kuvasta voi päätellä miksi.

Sitten mentiin Omaha Beachille, joka siis on se Saving Private Ryanistakin tuttu amerikkalaisten maihinnousualue.

Siellä oli museo, joka me juostiin läpi.

En siis ollut ihan tyhmä, kun katoin sitä "dokumenttielokuvana". No en nyt tosissani.

Ja sitten sinne hautausmaalle.

Mä oon nähny tosta paikasta miljoonia kuvia ja videoita, mutta se oli silti mielettömän vaikuttava. Melkein 9500 hautakiveä täydellisissä riveissä. Aika järkyttävää ajatella, että noista varmaan suurin osa oli suunnilleen samanikäisiä kuin mä nyt. En halunnut jutella tuolla kellekään, vaan kävelin vaan itsekseni.

Ystäväni Lauri halusi, että tuon siellä tuolta hiekkaa tuliaisiksi. Se oli todennäkösesti saanut idean edellä mainitusta elokuvasta. Mutta siinä mä kyykin, Lauri, ja hiekkaa on nyt purkissa!

Joku tyttö, Eliana, minä, Zsombor ja joku puolalainen tyttö. Reunimmaiset tunki kuvaan pyytämättä. Arggh.

Joku oli tehnyt kuolleista meritähdistä sydämen ja Helen kirjotti sinne sisälle meidän koulun alkukirjaimet. Joku koski noihin meritähtiin. Yök.

Semmonen reissu. Kannattaa kyllä käydä, jos on tällä suunnalla joskus. Mullakin on vielä 3/5 rannasta käymättä, että ei tiedä, jos tonne eksyis toistekin.

This joke isn't funny anymore.

Minun pitäisi lopettaa valittaminen, mutta minkä sitä ihminen harrastuksilleen mahtaa.

En ottanut tänään valokuvia. Olen pahoillani. En yleensä tykkää blogikirjoituksista, joissa ei ole kuvia. Jotenkin pelkkä teksti on vaan niin tylsää.

Eilen illalla me siis pelattiin taas Unoa puol kahteen yöllä naapureiden kanssa. Ne on tosi mukavia. Join myös melkein pullollisen viiniä, koska avasin sen ja lopulta sitä joivat vain minä ja Zsombor. (Tuo nimi on muuten hieno. Miksei mun nimi ole noin mahtipontinen?) Mutta se oli roseta ja hyvää. Se maksoi 2,89€. Uskon ostavani sitä toistekin.

Tänään minulla oli toinen luentoni täällä. 60-vuotias mies (ainakin, se oli jo ihan ryppynen ja harmaa) puhui NELJÄ JA PUOLI TUNTIA Euroopan historiasta. Ei siinä mitään, jos en olisi jo opiskellut tuota kaikkea lukiossa ja ylioppilaskirjoituksissa en olisi kirjottanut yhteiskuntaoppia ja panostanut tohon Eurooppa-tietämiseen. Koska muuten se saattais olla AIKA puuduttavaa! Varsinkin, jos se opettaja puhuisi keskimäärin 30 sanaa minuutissa. Valitanko vähän liikaa tästä koulunkäynnistä? :D Mutta oikeesti, se oli maailman turhauttavinta.

Äsken tungin unkarilaisille juomaan teetä. Mun kämppikset on kipeenä ja ne vaan kuiskii mulle ja makaa sängyssä hirveä määrä vaatetta päällä. Unkari on hassu kieli. Se oikeesti kuulostaakin ihan suomelta äänenpainoltaan ja mitä ollaan verrattu sitä kielen rakennettakin, se on samanlainen. Olen nörtti taas, lopetan.

Muut menee taas tänään baariin. Mä en jaksa. Ja oon varmaan tulossa kipeeksi, niin en edes halua riskeerata.

Mua on vähän alkanu rasittaa mun kämppikset. Ne kokee tarpeelliseks ostaa kaiken maailman kamaa tänne ja ne laittaa mut maksamaan osan. Mä sanoin suoraan, etten aio maksaa mistään 50cm x 50cm matosta 8,50 euroa. Ne on vähän pappa betalar ja sillee... Ne saa kyllä sisustaa, mutten tykkää, että ne ostaa kaikkea yksin ja maksattaa mulla kolmasosan. Nytkin ne oli ostanu 50 eurolla kelloja ja kannun, jossa on veden suodatin. Okei, se on ihan tarpeellinen sinänsä, koska meidän asuntolan putket on varmaan keskiajalta ja se vesi on niin paskasta suoraan sanottuna, että ollaan joka päivä pesty vedenkeitin etikalla, koska se peittyy siihen ällöttävään liejuun. Mutta joo. Pitänee sanoa selvät sävelet, että en maksa mitään, ellei ennalta sovita.

Lauantaina on vuorossa kauan odotettu Omaha Beach! Woop woop! Lauantai-iltana vuorossa ei lainkaan odotettu kuvasaldon lataaminen nettiin... Huomenna yritän tehdä jotain jännittävää. Tai makaan kotona. Sen näkee sitten.

The people I've met are the wonders of my world.

Mikä päivä nyt on? Piti kattoa oikein Hesarin sivuilta.

Tiistaina eli eilen meillä oli "ranskan koe". Toisin sanottuna ranskan opettaja kysy multa, olenko opiskellut ranskaa ja kun vastasin, että kolme vuotta, pääsin korkeimmalle tasolle. Jep. 20 sekuntia ja se oli ohi. Oon lakannu jo hajoilemasta tähän ranskalaisten tapaan hoitaa asioita.

Illalla menin ensin "unkarilaisten" eli Zsofin, Alexandran ja Zsomborin kanssa juomaan niiden siidereitä ja me mentiin Cafe Latiniin, joka on kyllä pystäri eikä mikään kahvila. Opiskelijajärjestön tyyppejä soitti ja laulo siellä akustisesti.

Tuo tyttö on Helene ja se on maailman söpöin ihminen. Se on superinnossaan kaikesta, sen englanti on surkeeta, mutta mä tykkään siitä. Ja ranskaahan tänne tultiin puhumaan eniveis... ;)

Tuo poika soitti Adelea, Shakiraa ja kaiken maailman söpöjä rakkauslauluja. Kuten sen kädestä näkee.

Meillä alkoi myös ihan oikea koulu. International accounting. Oli kummallista. Täällä kaikki tunnit on pienryhmissä. Ei meillä Suomessa vaan ole resursseja pitää jotain lukiotyylisiä luentoja kolmellekymmenelle ihmiselle, missä KAIKKI joutuu osallistua KESKUSTELUUN. Tosin loistin jo taidoillani ja tiesin, mitä voi päätellä Volkswagenin kirjanpidon tunnusluvuista. Olen niin hyvä, kiitos Hra Huikarin. Ja päätin myös ostaa naurettavan kalliin EM Normandie -hupparin, mutta mä en ostanu abihupparia ja muutenkin kadun sitä, jos en osta, joten tilasin sen. 48 euroa on naurettavan paljon, mutta elämä on.

Tänään me pelataan korttia jossain yheksästä eteenpäin (kuulemma). Kello on nyt puoli. Taidanpa siis tiskata ennen sitä.

Awwww

Sain tänään lahjan. Se on kiinalaista punaista teetä pienessä pussissa, josta on otettu ilmat pois.

Me ostettiin torstaina prepaid-liittymät ja meidän piti ostaa siihen puheaikaa, mutta koska kukaan ei auttanu meitä, me ostettiin sitten väärältä yhtiöltä ne. Joten me jouduttiin mennä selvittämään sitä asiaa Carrefouriin ja autoin niitä kiinalaisia, koska ne ei osaa ranskaa. Joten sain tuon kiitokseksi. Musta tuo oli uskomattoman söpöä. Niiltä kiinalaisilta loksahti suu auki, kun en mennytkään ostoksille vaan tulin auttamaan vaan niitä ja lähdin siitä kotiin.

Ne tätit siellä kaupassa oli ihan uskomattoman töykeitä meille. Ne vaan jotain mumisi ja väitti aluksi, että ei siitä mitään rahaa saa, mutta mä ainakin saan omani takas. Ja intin niille, että ei varmana, niin se nainen soitti jonnekin, josta tuli nyrpeä nainen ja alko täyttää papereita. Ei Suomessa olla tollasia? Mä ainakin oon heti ihan intona, jos joku yrittää vähänkin puhua suomea ja autan varmasti. Ei täällä vaan. Täällä käännetään katse pois, jottei tartte jutella. Ihme porukkaa.

Mutta kiinalaiset on söpöjä.

Markkinat

Nää mun kuvamäärät on nyt räjähtämässä käsiin. En ladannut näitäkään tänne kuin vain kuusi tuntia. Ihana netti. Kivaa, kun se on ladannu 20 kuvaa ja sit se tilttaa ja kaikki uusiks. 

Käytiin siis tänään markkinoilla keskustassa. Siellä on kuulemma joka sunnuntai markkinat ja sovittiin Darianin kanssa, että me niin tästedes ostetaan sieltä kaikkea ihanaa.

Mentiin tramilla ja tämä oli vastassa:

Asun ghetossa. Se oli siis vielä eilen roskis. PELTIroskis.

Sitten me mentiin markkinoille. Siellä meitä opasti australialainen Anna, joka on ollu täällä jo viime lukukaudella. Tässä kuvia. 

Ostettiin juustoa, mutta ei kyllä tolta kaverilta. Koska se selvästi pöristelee kuolaansa noihin juustoihin, kun kukaan ei näe. Mä nappasin sen.

Noi oli feikkikukkia. Sori, että spoilasin.

Anna sano, että noi on sairaan hyviä. Ne on kuulemma maustesuoloja, joilla ne on kokannu koko syksyn. Haluan niin maistaa tommosta ruuassa!

Me ostettiin myös kukkia. Ne makso euron. Kaikki maksaa euron. Mutta ne oli ruukussa.

Ja ostin noita. Ne on HYVIÄ.

Tässä vaiheessa jäädyttiin pystyyn ja oltiin kierretty koko homma, joten etittiin kahvila. Kaikki oli kiinni paitsi Paul. Paul on paras, Paul on elämäni rakkaus kahvilaSEKTORILLA.

Täällä on sairaan hienoja graffiteja! Vai mitä noi on. En tiedä, olen n00b.

Sitten me mentiin katsomaan Abbey des Hommesia eli miesluostaria. Se ei kai enää kyllä toimi luostarina. Mutta se oli mieletön.

Opin tuon korealaisilta tytöiltä toissapäivänä. Kuinka sulonen olenkaan! 

Tässä taas olen melkoisen tomera.

Taas se kirkko. Sen nimi on kai Saint Pierre. Eli Pyhä Pietari. Kuinka uniikkia, niitä ei meinaan oo montakaan tässä maailmassa. Missattiin meinaan tram parilla minuutilla, joten käveltiin LINNAN LÄPI toiselle pysäkille. En tosin ottanu kuvia, koska mulla oli liikaa kauppakasseja. Jäätte taas jännityksellä odottamaan tätä linnaa, vai mitä?

Hän on Anna. Se on tosi söpö ja sen aksentti on kadehdittava. Aivan Flight of the Conchordsista. Sanoin sen sille ja se sano "That girl is crazy, I don't wanna be her!"

Huomenna minulla alkaa koulu. Tai en tiedä, alkaako. Tiedän, että minun pitää olla siellä kymmeneltä saamassa lukujärjestys. Tosin muuta en ensi viikolta tiedäkään. Paitsi että lauantaina on Ohama Beach (kirjotin Obama, oonko vähän väsyny?) tiedossa!

Toinen venäläinen kämppikseni saapui tänään. Papatus alkoi. Ne kysy multa, että haittaako mua, jos ne polttaa täällä kämpässä. Sanoin, että vanhana astmaatikkona haittaa. Ne lupasi polttaa sitten ulkona. 

Jännittävää, eikö totta?

LINNA, jota ei nyt tässä oikein kunnolla näy...

Tässäpäs näitä kuvia keskustasta. Siellä sato ärsyttävästi välillä vettä ja välillä ei, joten saldo jäi pieneksi, kun en halua kastella kameraani. Ja latasin nää taas mun surkimuslaittomuusnetillä, että respektit mulle.

Luin jostain turistilappusesta, että täällä on kai aika montakin kirkkoa ja luostaria, koska William the Conqueror on vähän rakennuttanut asioita 1000-luvulla. Pikkusen eri tasosia kuitenkin kuin Suomessa. Pitänee mennä turistikierrokselle noihin, kun ilmat paranee. 

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli tässä on myös tram, jolla pääsen keskustaan. Miten hieno! 

 Se tram halus sitten tähänkin kuvaan. Mulla on vaikeuksia sanoa noita raitiovaunuiksi. Musta ne on Suomessa ratikoita ja ulkomailla trameja. Johtuu Sveitsi-ajoista. Mutta siellä se LINNA on. Se on ISO. Aion kyllä mennä sinne turistikierrokselle, heti kun on paremmat ilmat. Eli varmaan en koskaan. Koska täällä sataa melko usein. Aika huono kuva linnasta, mutta saa nyt kelvata teille, koska varmaan tulevaisuudessa näette siitä sata muutakin kuvaa.

 Muutan tohon.

Tämä on eri kirkko/luostari kuin aikaisemmin. Selkeesti.  Onhan se hyvä olla semmonen viitisen tollasta kaupungissa, että on vara valita.

Kuinka keski-eurooppalaista! 

Yritettiin Elianan kanssa etsiä jotain ruokapaikkaa, mutta ei voi muistaa, että kaikki menee viimestään kahdelta kiinni.  Tai jos ne on auki, ne on kuppiloita, joissa voileipä maksaa 7 euroa. 

Joten menimme sitten Pauliin. Mä RAKASTAN Paulia. Se on semmonen korkeatasoinen leipomo-kahvilaketju. Voi morjens siellä on kaikkea ihanaa! Ja toi makso 2,18€. Ja noi vadelmat oli tuoreita. 

Jättimacaroneja. Jotenkin kaikki muotiblogaajat rakastaa noita, mutta musta noi on pahimpia leivoksia, joita maa päällään kantaa. Paitsi jos ei lasketa sitä tsekkiläistä (?) mantelileivosta, jonka päällä oli kermavaahtoa. Söin sen Brnossa reilatessa ja se oli kyllä kamalaa.

 Yritin metsästää kenkiä. Löysin sairaan mageet kirkuvankeltaset kumisaappaat, mutta ne oli mulle liian pienet. Joten ostin viiden euron tennarit. Eiks se oo melkein sama asia..?

Ja tässä sitten kevyt illallinen, jonka äsken söin, kun palasin kotiin. Täällähän siis kaikki maksaa alle 2 euroa. Tuhlattiin tollaseen kuivalihapakettiin, joka makso 5 euroa. Mutta se on niiiiin hyvää. PY opetti mut pahoille tavoille. Leikkeleet on suurta rakkautta.

Tarkotuksena oli ostaa junaliput Geneveen, mutta en halunnut ostaa niitä jostain laitteesta, koska en tiedä, pitääkö mun vaihtaa juna-asemaa Pariisissa. Aion siis ostaa ne huomenna juna-asemalta, kun voin kysyä tätiltä, että voiko se järkätä mulle junan Pariisiin samalle asemalle, mistä se Geneven juna lähtee.

Darian (eli siis mun kämppis) lähti johonkin tanssiesitykseen ranskalaisen pojan kanssa, jonka se eilen tapas. Gosh, se on nopee! Tosin Darianilla on poikaystävä, jolle se lässyttää skypessä, että tuskimpa se tuota poikaa aikoo iskeä. :D

Itsehän istun kotona ja toivon, että äiti tulisi skypeen. Varmaan saunoo. Ilkimys.