Bonjour, bon appetit!

Kävimme siis Jeren kanssa viikonloppuna Pariisissa, tuossa rakkauden kaupungissa. Siellä oli kyllä paikoitellen vain masentavaa, kun oli niin talvista. Tai "talvista". Eli mikään ei kukkinu, mutta kaikki oli vihreää.

Oltiin yötä ihan semihyvässä laivamaisessa hotellissa, jonka käytävät oli niin Silja Linen käytäviä kuin vaan voi olla.

Joku Riemukaari.

Joku kuuluisa tie.

Kiivettiin tuonne Jerpun kanssa portaita 2. eli suomeksi 3. kerrokseen, josta sitten piti mennä hissillä ylös. Se hissi oli kyllä niin klaustrofobinen mesta, että morjens. 

Jere on vakavana, koska häntä hiukan huimaa, vaikkei hän sitä myönnäkään.

No jopas tuli hyvä kuva ladattua. Tämä on varmaan otettu sieltä "huipulla" olevasta kopista.

Tämä huipulta ilman koppia. 

Tässä oli kaikki tärkeä, mitä me perjantaina tehtiin. Kierrettiin myös ympäri kaupunkia, mutta en nähtävästi ole kokenut mitään kuvaamisen arvoiseksi. 

Lauantaina oli huonompi sää, joten me mentiin Louvreen. 

Jere oli kunnon turisti. (Ei se kuulemma oikeesti koske tuota. Minä en kyllä usko, koskee kuitenkin.)

Näin hänet ja yritin hymyillä samalla tavalla. Näytän pelleltä. Tai Mona Lisalta. Ranskalaisittain La Jocondelta. 

Jeren mielestä ei ollut soveliasta pussailla museossa ja ottaa valokuvia. Minusta oli.

Ne on varastaneet tuon pääsiäissaarilta. Siat.

Sitten yritimme ottaa hienoja hyppykuvia Louvren aukiolla.

Tämä on suoraan sanottuna fail.

Jeren kuvasta tuli paljon hienompi.

Näimme tällaisen rakkaussillan. Siellä oli aika monta minulle rakkautensa tunnustavaa miestä. Jere oli vähän mustasukkainen. Minä olin hiukan vaivaantunut saamastani huomiosta.

Meidän rouvamme eli Notre Dame. Sain kauhean ahaa-elämyksen tuolla, kun ajattelin sitä piirrettyä ja tajusin, että ei hitto sehän tapahtuu Ranskassa. Oon aina jotenkin ajatellut ne ihmiset siinä espanjalaisiksi. Onneksi en myöntänyt tätä juuri täällä julkisesti, koska muuten ihmiset saattaisivat pitää minua ihan idioottina. Mutta Jere on nolompi, se ei edes ole nähnyt koko piirrettyä.

Se oli aika hieno sisältäkin.

Ja sitten taas kävelimme ympäriinsä. Kävimme myös syömässä 50 euron lounaan ja tarjoilija kätteli meitä, koska annoimme hänelle 4 euroa tippiä. Luulin, että 4 euroa on aika normaali tommosesta laskusta, että ei siitä nyt mun mielestä aikuisen miehen tarttisi mua kätellä...

Ja näimme katutaiteilijan, joka osasi sen verran suomea, että se ymmärsi meidän olevan suomalaisia ja osasi sanoa "Hei Suomi, mita kuuluu, mika ettei?" Olin otettu. Emme silti menneet sinne. Nyt kyllä harmittaa, koska se oli sellanen pilapiirtäjä. Jerpun pisamat ois varmaan ollu söpöjä siinä. Mulla on pisamaobsessio.

Mutta nyt kämppikseni kutsuivat minut syömään hedelmäsalaattia, joten taidan mennä. Huomenna menen Roueniin! Joten taas kuvia kohta! :D

Normandian valloitus

Jere oli täällä melkein kaksi viikkoa ja meni tänään pois. :( Voitko tulla takaisin? Mutta siksi siis pitkä hiljainen tauko. Mutta kuvasaldoa ja tarinaa on nyt normaalia enemmän.

Tässä nyt lähinnä, mitä teimme Normandiassa. Olimme myös siis viikonlopun Pariisissa, mutta eiköhän tässä ole nyt tarpeeksi selitystä vähäksi aikaa.

Ensiksi torstaina kävimme linnassa. Syytä ei tarvitse, koska se on sentään linna.

Tämä on LINNASTA. Muistaakseni joku kaivon näköisteos. En osaa suomea.

Katsoimme yhdessä pilviin.

Mutta Jere katsoi häntä silmiin. En tiedä, kuka hän on tosin.

Tuolta siis Caenin linna näyttää sisältä. Hiano! Ja kattokaa, miten normandialainen sää!

Jere tähtää. Sori Jere, en voinut olla julkaisematta tätä, koska tää vaan on niin söpö.

Perjantaina kävimme Caen Memorialissa, joka on siis 2. maailmansodan muistomuseopaikka. Siltä keikalta yksi kuva:

Tosin olin ihan innoissani, kun näin ton. Meidän lukion (komea) historian opettaja näytti tuosta kuvia joskus maailmansotakurssilla ja olin ihan wooow jo silloin.

Maanantaina (kai) kävimme katsomassa kasvitieteellistä puutarhaa. Se ei ollut kovinkaan kiinnostava, koska täällä ei ole vielä kunnolla kevät. Mutta siellä oli kasvihuone, joka oli ihan hieno.

Undulaatit pussas!

Ja kävimme taas Abbey aux hommesilla. Tällä kertaa osattiin jo ihan sisälle!

Tässä on Vilhelm Valloittajan hauta. Guillelmus Conquestor.

Ja torstaina menimme sitten Bayeuxiin.

Siellä oli hieno kirkko.

Kävimme myös katsomassa 70 metriä pitkää seinävaatetta Vilhelm Valloittajasta. Vilhelm on täällä aika pop. Meille kävi siellä vähän hassusti. Missään ei ollut kunnolla mitään valokuvauskieltokylttejä ennen sisäänkäyntiä, joten oltiin Jeren kanssa, että noh, otetaan sit pari kuvaa. Kun tultiin sieltä vaatekammiosta ulos, joka paikassa oli niitä ÄLÄ OTA VALOKUVIA TAI VAHINGOITAT VAATETTA -kylttejä. Onneks ette etukäteen sanonu... Joten en nyt laita niitä tänne, kun ovat laittomia. :D

Käytiin kahvilla syömässä Vilhelm Valloittajan vaimon mukaan nimetty leivos:

Se, mitä tarjoilijan selityksestä naapuripöydälle ymmärsin, se on juttu, jonka sisällä on vaniljakreemiä, Calvadosta, rusinoita uitettuna Calvadoksessa ja jotain. Se maistui Calvadokselta.

Lopuksi kävimme tällä kertaa brittisotilaiden hautausmaalla.

Musta oli jännää, että ne oli haudanneet tuonne saksalaisiakin. Ehkä britit ei ole niin katkeria kuin amerikkalaiset. Tai ylpeitä. Mutta saksalaisilla ei ollut mitään muistokirjoituksia vaan pelkät nimet karusti.

Kuvien lisäksi me juotettiin naapureille Jaloviinaa ja Jölmyä/Lököä, syötettiin vaihtarikavereille salmiakkia (korealainen tyttö meinasi tukehtua, joten Andy mukavana poikana "auttoi" antamalla sille lasillisen absinthiä), leivottiin aika monta kertaa crepes'ejä (tykkäättekö tekin tästä mun taivutustavasta? No lettuja siis suomeksi), syötiin ihan liian monta kertaa ulkona, käytiin elokuvissa katsomassa The Artist, ostettiin Jerelle Carambareja ja tuliaisia ja kirjoitettiin postikortteja, jotka eivät kyllä vielä ole postissa, koska en ehtinyt/jaksanut etsiä St Lazarelta postimerkkejä. 

Lähiaikoina sitten Pariisi-kuvia.

Viimeinen Sveitsi-postaus vähään aikaan

Lauantaina kävin haahuilemassa Genevessä, koska mun piti tavata mun virolainen auppikaveri. Mutta se teki mulle sitten oharit, kun olin ensin odottanut sitä viis tuntia keskustassa. Mutta sen odottaminen Genevessä oli melko fataalia mun lompakolle...

Illalla sitten mentiin kattomaan konserttia Victoria Halliin, koska Iida soitti siellä puhallinorkesterissa (kerro Iida, jos mun termistö on ihan väärä). 

Allan ja Vili oli komeina <3

Jos oikein pinnistät, saatat nähdä Iidan eturivissä oboensa kanssa.

Sunnuntaina meidän piti mennä PYn kanssa lentämään vuorille, mutta oli jotenkin vääränlainen tuuli, niin me ei sitten mentykään. :( Mentiin sitten markkinoille ja PY osti mulle makkaran. <3 Romanttista. ;)

Sen jälkeen Iidan vanhemmat tuli syömään fondueta ja mä lähdin sitten suoraan fonduepöydästä junaan. 

Oli ihan mahtava loma, kiitos vielä Sveitsin väelle kaikesta! :) Toivottavasti tulette kaikki kylään tänne Caeniin! 

PY hankki isänsä mulle matkaoppaaksi, mutten ole vieläkään uskaltanut soittaa sille... Mua vähän jännittää soittaa ihmiselle, jonka olen tavannut kerran, että "Hei, olen Allanin ja Vilin entinen au pair, voitko viedä mua kaikkialle?" :D Vaikka Yves on kyllä superihana ja ootan ihan kamalasti, että tapaan sen ja se kertoo mulle kaikkea! Ryhdistäydyn ja soitan huomenna.

Huomenna Jere tulee! Jeeeee! Kohta siis taas lisää turistikuvia!

Ja ostin kahvinkeittimen. Elämä hymyilee taas.

Perussettiä

Eilen oli melkoisen hurja päivä. Tuli ihan omat auppiajat mieleen! :D

Aamulla Vili lähti kouluun ja me hengailtiin Allanin ja Iidan kanssa siihen saakka, että syötiin yhdessä lounasta. Sitten iltapäivällä Vili piti viedä klarinettitunnille Eaux-Vives'en (kauheen kivasti taipuu nuo, jos ääntää ranskalaisittain ja taivuttaa suomalaisittain), joten me mentiin sitten kaikki kahville keskustaan. Iida lähti Vilin kanssa edeltä ja me Allanin kanssa vietiin Vilin jääkiekkokamat autolla Meyriniin.

Meidän piti sitten soitella Iidalle, kun oltiin keskustassa, mutta tajusin sitten tramissa, että eihän mulla ole Iidan numeroa eikä Iidalla mun. Tekstasin Sariannalle ja PYlle, mutta molemmat oli kokouksessa ja Terhin puhelin meni heti vastaajaan. Argh. Iida oli tehnyt saman kuvion ja lopulta saanut mun numeron Riikalta samalla hetkellä, kun se huomasi mut tramipysäkillä. Nykyihminen lamaantuu täysin, jos ei saa toista kiinni puhelimitse. :D

Käytiin sitten kahvilla (ne kuvat on sensuroitu, sen verran sokerihumalaisia otoksia) ja tultiin Allanin kanssa kotiin. Sillä aikaa Vili oli sitten jättänyt klarinettinsa tramiin. Iida sai sen kuitenkin seivattua juoksemalla sen tramin kiinni. :D Ja sitten Vili huomasi, että olin jättänyt sen mailan hienosti eteiseen, mutta kaikki muut jääkiekkokamat olivat Meyrinissä. Iida sitten ajoi eestaas hakemaan sitä mailaa kotoa.

Illalla Allan taisteli PYn kanssa, kun ne harjotteli Allanin faire-verbin taivutusta. Ja Vili sai hepulin, kun sen jääkiekkokassin avaimenperä oli hajonnut (todellisuudessa se pää sitten löytyi sieltä kassin sisältä aivan ehjänä). Oli todella rentouttava päivä, kaikki oli melkoisen poikki jo yhdeksältä illalla.

Silti pelattiin yksi erä suomenkielistä Scrabblea. Voitin varmaan ekan kerran koskaan PYn siinä, koska sain kaksi Scrabblea peräkkäin. Ecujakin on muuten melko hyvä sana, jos siitä saa triplasanapisteet. (T. Nörtti-Laura)

Mitäs tykkäsitte näistä kuvista? Otettiin Allanin kanssa nämä bussia odotellessa Croisee Confignonilla. Allan yritti tehdä mahdollisimman monta hienoa hyppyä. Toi maaninen toinen kuva on ehdottomasti mun lemppari. :D

Hups.

Tätä voi nyt kommentoida rekisteröitymättömätkin ihmiset. Kiitos Iitu, kun huomautit!

Että ei kun kaikki kommentoimaan!