Olen elossa.

Kyllä! Kyllä minä täällä olen vielä, vaikka ette sitä uskoisikin. Loppukesä menikin sitten vauhdilla ohi. Tein vähän töitä ja olin Jeren kanssa. Käytiin Porvoossa ja Berliinissä ja sitten Jere lähtikin Madridiin. Mä tulin Ouluun ja siitä tämä tylsyys sitten lähti. :D Mutta joo, loppukesän kuvaspämmi ja ens kerralla jännittäviä tarinoita Oulusta. Anteeksi, lähti vähän tää määrä lapasesta.

Niin, me käytiin eka Porvoossa.

Kuvittele tähän väliin minut leipurivaatteissa. Sen jälkeen me lähdettiinkin Berliiniin.

Mulla on aika kova ikävä tota tyyppiä. :/

Me käytettiin noihin meidän huikea lottovoitto eli 8,80€. Paitsi että noi makso yhteensä 9€. Go Starbucks and their reasonable prizing strategy!

Ja sitten me oltiinkin jo Berliinissä! Tämmöstä näky, kun käveli ulos hostellista:

Mentiin lounalle. "It's a bit spicy." My ass, suu oli tulessa koko loppupäivän.

Kävelevä nakkikioski!

 Ampelmann!

Vuosimallini.

Toiset meistä on ikäloppuja ja ylpeitä siitä.

Hihi, Kirka. 

Jos joku tietää, miksi noi putket oli maan päällä, saa papukaijamerkin. Postissa.

Lähellä oli sitten entinen keskitysleiri ja me mentiin sitten sinne. Niinku.

 

Me odotettiin illallisseuraa ja meillä oli tylsää. 

Holocaust Mahnmal. Mä osaan aina käyttäytyä.

Tää oli taas näitä hyvin brändättyjä turistikohteita. Niin säälittävä mesta.

Eikä toi ollu jenkki. Se puhu saksaa ilman aksenttia.

Bongattiin sitten tämmönen tapaus. Musta on hienoa, kuinka noi autot ajaa vaan metrin päässä lieskoista. Saksalaiset on aika koviksia!

Jere oli iloinen, koska hän näki linnan.

Minä päätin syödä niiden palmukasvillisuuden.

"Tämä on minun."

 

Niin on muuten toikin. Hih <3

Viimeisenä päädyttiin sattumalta johonkin ilmaiskonserttiin. Nuo oli kai joku Berliinin filharmoninen orkesteri ja se oli niiden tän kauden päätöskonsertti.

Aika päheessä paikassa ne soitteli.

Semmosta. Mut hei, kaks viikkoa ja mä oon Madridissa ton ikälopun kanssa. Vihdoin!

Oispa...

... kesä jo ohi. Odotan jo syksyä.

Joisin cappuccinoa muumimukista ja lukisin Hesaria.
Katsoisin Housea iltaisin Jeren naurettavan suuresta telkkarista.
Jumppaisin innoissani SATSilla Johannan kanssa ja valittaisin niiden ilmaishoitoaineiden ja hiustenkuivaajien surkeudesta.
Pelaisin kavereiden kanssa Trivialia viikonloppuisin.
Maanantaisin katsoisin Diiliä.
Keskustelisin Diilistä aina tiistaisin.
Lakkaisin kynnet.
Polttaisin IKEAn hajukynttilöitä kaikki illat.
Kävisin yliopistolla syömässä salaattilounasta.
"Opiskelisin" eli istuisin Jarkon, Emmyn ja Ilarin kanssa kahvilla tuntikaupalla.
Hajoilisin ja yrittäisin keksiä kandille aihetta.
Kiroisin laskentatoimea.
Kävisin Iidan luona Jyväskylässä kikattamassa.
En jaksaisi keskittyä luennoilla vaan höpöttäisin vieruskaverille.
Vihaisin itseäni sen takia sitten tenttipäivinä.
Olisin iloinen uudesta kalenteristani.
Söisin jumalaista linssikeittoa, josta Jere ei tykkää.
Valittaisin vesisateesta. Ja tuulesta. Ja siitä, että mulla ei vieläkään ole kumisaappaita.
Odottaisin Madridin matkaa.

Ikävöisin Jereä.

Ja odottaisin, että syksy olisi jo ohi, olisi joulu ja Jere tulisi takaisin.

Koskaan ei ole hyvä.

Kalajoen hiekat

Tästä vähän taustamusiikkia (joista kaikkia kuuntelimme koko viikonlopun) ja sitten vaan katsomaan kesäisiä kuvia viime viikonlopulta Kalajoelta.

 Pojat ostivat jalkapallon ja hajottivat sen kahden tunnin sisällä.

 Tässä kaksi tulevaa markkinointiekonomia pohtii mölkkypölkkyjen järjestystä. Johannalla varsinkin ankara pohdinta käynnissä.

Olimme varustautuneet hyvin.

Meillä oli myös kunnon ghetto booster. 

Ilari oli iloinen.

Seuraavaksi kuvia pelin jännittävistä käänteistä:

 

 

 

Kuvasin hipsterijuomaani.

Lopuksi kuva Henrin voitontanssista.

Me muut otimme perisuomalaisen lähestymistavan häviöömme.

Oikeasti teimme paljon muutakin, mutta kuvaaminen on yliarvostettua. Jos näkee isäntäpariskuntaa ensimmäistä kertaa kuuteen kuukauteen, voi olettaa, että kamera ei ole se ykkösjuttu. 

Enigei, kiitos hauskasta viikonlopusta kaikille! Lähden saunaan ja taidan laittaa Nivalan humpan taustamusiikiksi repeatilla. Sen verta kova biisi!

Kesäaatoksia

Hmph, on melkoisesti jäänyt taas hunningolle tämä blogi. Ei taas ole oikein mitään tapahtunut. Kun arkisin on seitsemän tuntia päivässä töissä ja pari tuntia istuu bussissa, ei oikeastaan ole hirveästi mitään jännää kerrottavaa.

Tänä viikonloppuna me oltiin Jeren kanssa Porissa käymässä. En jaksa hakea kameraani, eikä siellä edes paljon tullut kuvailtua. Söimme (aivan liikaa), saunoimme ja tutustuimme Porin jännittävyyksiin kuten neliskulmaiseen liikenneympyrään ja Auerin taloon. Jarkko ja Terhi oli melko hyviä turistioppaita, kiitos!

Ensi viikonloppuna me sitten lähdetään Kalajoelle viikonlopuksi. Sinne tulee koko meidän parisuhdeystäväpiiri eli neljä pariskuntaa. :D Tiedossa todennäköisesti lisää syömistä. Sitten seuraava kokonainen vapaa viikonloppu on jossain hamassa tulevaisuudessa. Ehkä joskus heinäkuun lopussa tai elokuussa sitten. Masentavaa. Ei varmaan tule hirveästi Jeren kanssa sitten hengailtua. :(

1/3 kesästä on nyt ohi. Onneksi kohta on syksy. Totta puhuen tuo työ leipomossa ei tuota minulle kovinkaan suurta mielihyvää, vaikka siellä onkin todella mukavia työkavereita. Se vaan ei millään tavalla liity mitenkään omaan alaani ja olen jo vähän liian kauan ollut siellä töissä. Aamuherkut ja moniviljaleivät alkaa olla jo melko nähty.

Mutta jospas tässä nyt keksis vielä jotain mukavaa loppukesäksi. Jotan Flow-suunnitelmia ja Berliiniä ainakin tiedossa. Kai niillä jaksaa sinne syyskuulle. ;)