Eilisen fiiliksiä

Noh. Miten tämän nyt taas aloittaisi. Hienosti on alkanut! Not. En enää koskaan valita mistään, mikä on Suomessa huonosti. Sarianna ja Iida, saatte kohta nauraa. Terveisiä vaan nti Hygieniafriikiltä. Mutta jos alotettaisi ihan alusta nyt kumminkin.

Lähdin siis tiistaina 24.1. aamulennolla Oulusta Helsinkiin, missä sitten hengailin Iitun ja Annukan kanssa, kunnes iskä pääsi töistä ja me lähdettiin Karkkilaan. Siellä sitten saunoin viimesen kerran vähään aikaan (tai no siihen saakka, että pääsen Geneveen kylään varmaankin tosiasiassa).

Keskiviikkona eli 25.1. (päivänä jona tätä nyt kirjotan) sitten heräsin mukavasti 3.45 ja lähdin iskän kanssa lentokentälle 4.30. Olin juonut kuuteen mennessä kaks kuppia kahvia kuuden tunnin yöynien jälkeen, että tietäähän sen nyt tyhmempikin, kuinka iloinen ja pirteä Laura on sitten illalla. Lensin sitten Kööpenhaminan kautta Pariisiin SAS:illa, missä oli mukava yllätys, kun sehän onkin taas näitä halpalentoyhtiöitä, joilta ei saa mitään tarjottavaa. Jes.

10.20 olin sitten perillä Pariisin Charles de Gaullen lentokentällä. Terminaalissa 1. Lähtö oli terminaalista 2. Eli toisessa päässä koko hiton kenttää. Onneks mulla oli vain kaks lentolaukkua ja olkalaukku, niin matka taittui lepposesti. Siellä lentokentällä on muuten oikein juna, joka vie niiden terminaalien väliä. Kertonee jotain lentokentän koosta, jos pitää mennä junalla…

Noh, sain kun sainkin itseni pungettua terminaaliin 2F, mutta sielläpäs sitten ei ollutkaan mitään kivoja ranskalaisia Caen-kyltin kanssa, ehei. Siellä oli mm. turisti-infon työntekijämies, jolta kävin kysymässä jotain, se vastas yhteen mun kysymykseen ja kun jatkoin kyselyä, se lopetti mun huomaamisen sitten siihen. Oli Facebook selvästi taas jännempi kuin suomalainen turistityttö. Onneksi sitten jotenkin kaksi muuta vaihtaria tunnisti mut haahuilemasta sieltä ja odotettiin muita porukalla, jotka sitten tuli "vähän" myöhässä sinne tapaamispaikkaan. Kivaa, että ollaan ottamassa vastaan ihmisiä tuollee. Vaan vähän myöhässä. :)

Siitähän se riemu sitten ratkesi. Me sitten istuttiin siinä odotusaulassa NELJÄ TUNTIA odottaen muita, jotka on ilmottautuneet bussikyyditykseen. Jes. Kello oli kolme ja siihen mennessä olin syönyt kaksi ruisleipää ja kolmioleivän. Ranskalaiset on muuten jänniä. Mun kolmioleivän välissä oli kanaa, RETIISIÄ ja PORKKANARAASTETTA. Siis mitäh?!

Bussimatka itsessään sitten meni ihan kivasti jäätäessä, kun kaikki oli niin väsyneitä. Kolme korealaista oli kuulemma matkustaneet viimeset kaks vuorokautta ja yks kanadalainen vuorokauden. Kun siihen vielä lisätään puolalainen, joka on ostanut litran vodkapullon ja alkaa opettaa muille jotain puolalaisia juomapelejä, soppa on valmis. Itsehän raittiuden ystävänä (tirsk) en kyllä sitä juonut, olen jo tarpeeksi sekasin maksimaalisten yöunieni ansiosta.

Kun päästiin vihdoin Caeniin, kello oli jotain seittemän pintaan. Sitten saatiin iloksemme tietää, että ei, ei meidän asuntolassa ole nettiyhteyttä. Että saatte hankkia ihan itse nettinne neljäksi kuukaudeksi. MUKAVAN KÄTEVÄÄ. Ei me ollakaan mun kämppiksen kanssa yritetty murtautua kuin kaikkiin lähialueen langattomiin netteihin. Sitten päästiinkin tänne huoneistoon. 

1. Meillä ei ole vaatekaappeja. Meillä on 20cm pätkä vaaterekkiä ja kymmenen henkaria. Pärjää sillä.

2. Meillä ei ollu lakanoita. Onneks en kysynyt tätä viikko sitten vaihtokoordinaattorilta, joka sano, että on täällä. MUUTEN SAATTAS HARMITTAA, ETTEN TUONUT OMIA. Ostin sitten Carrefourista.

3. Täällä on epämääräset ranskalaiset pistorasiat, joihin siis ei mitään suomalaisia maadotettuja johtoja kiinni saa, kun siinä keskellä kahta reikää tököttää kivasti sellanen tappi. Jes. Jos joku tietää, mistä niitä muuntajia saa, otan vihjeitä vastaan.

4. Meidän kämppä on "paremmin varusteltu" kuin muilla. Tästä riittääkin sitten iloa. Meillä on paistinpannu, kaks kattilaa, kolme lautasta, kolme mukia, vauvankakan keltasia ottimia ja tylsä veitsi. VOI MORO MITÄ RUOKAA TUUN LAITTAMAAN TÄÄLLÄ.

5. Mun kämppikset on sitten venäläisiä. Ei siinä mitään. Kiva, kun niitä on maanantaista lähtien kaks. Koska mä ymmärrän sitä kieltä kuitenkin ihan hyvin. Ja onneks naapurissa asuu kaks latvialaista tyttöä. Ne on oikeesti tosi mukavia ja parasta kaikesta on, että ne puhuu venäjää. RANSKAA MÄ TULIN OPPIMAAN.

6. Meidän kämppä on ällöttävä. Mua ällöttää koskea kaikkeen. Mua ällöttää meidän suihku. Otan kuvan, jotta näette. YÖKS.  Varotin mun kämppistä jo, että mua sitten ällöttää täällä kaikki, että älä ihmettele. Se tosin vaan nauro mulle. Sillä taitaa olla vähän eri hygieniakäsitykset kuin mulla. 

Kai tästä tekstistä nyt tuli selväksi, että nautin täällä olostani täysin rinnoin ja ah, miten olenkaan innoissani, kun pääsin tänne oppimaan tätä kieltä ja jännittäviä eurooppalaisia bisnesasioita. Voihan kusi, sanois Jere.

-Kirjotettu keskellä yötä melko ärtyneenä-