Karnevaali

Tänään oli Caenissa opiskelijoiden karnevaalit.

Omnom

Mulla on ihania naapureita. Oon epätoivoisesti yrittänyt löytää täältä jotain muuta leipää kuin semmoista vehnäpullapatonkia. Äsken naapurini Renate soitti innoissaan ovikelloa ja toi mulle tämän. "I have a present for you! I hope you like it." Oh darling, you have  n o   i d e a.

Meillä on naapureiden kanssa sellainen kirjoittamaton sääntö, että jos onnistuu tekemään jotain hyvää, sitä tuodaan naapuriin maistille. Mä olen vienyt niille marinoituja oliiveja ja suomalaista kalakeittoa ja olen saanut vastalahjaksi puolalaisia perunalettuja sienikastikkeella sekä intialaistyylistä kasvislinssiriisijuttua.

Ulkomaalaiset naapurit on parhaita.

Täällä on kesä. Repikää siitä.

Me käytiin taas Annan kanssa keskustassa. Hengailen nykyään sen kanssa aika paljon, kun nuo kämppikset on heittäny mut ulos niiden jengistä. Kävin ostamassa todella kornin kanahatun ensi viikon karnevaaleja varten.

Täällä on jo kesä. 20 astetta lämmintä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Eikä mulla ole täällä yhtään hametta tai shortseja. Noh, kahden viikon päästä sitten kesävaatteet mukaan Suomesta.

Katsokaa, miten söpö koiranpentu! Tänään oli kuulemma Kansainvälinen koiranpentupäivä. Jos oisin tiennyt tuon aiemmin, oisin mennyt kysymään, saanko ottaa siitä kuvan lähempää.

Musta tuo perhonen on aika korni. Tulee ihan Karkkilan kukka-asetelma mieleen...

Tajusin, etten oo hirveesti kertonut mitään, miten täällä yleisesti menee. 

Täällähän siis menee hyvin. Mua ei enää edes niin paljon ällötä käydä täällä suihkussa. Koulu on aika kökköä suoraan sanottuna. Meillä on yks ihan hyvä kurssi, mutta kaikki muut on vähän typeriä musta. Mutta en voi syyttää kaikkia maikkoja ihan vaan laiskuudesta, koska on aika hankalaa tehdä Eurooppalainen business -sivuaine ihmisille, joista osa on Euroopasta ja osa ties mistä Koreasta ja Brasiliasta. Mutta jotkut asiat on vähän naurettavan typeriä opettaa eurooppalaisille, kuten joku vapaakauppa tai ettei matkustaessa tartte passeja ja viisumeita...

Oon tullut vanhaksi, koska mua ei pätkääkään huvita bilettää täällä. En tajua, kun jengi laittaa täällä 50e jokaiseen baari-iltaan. Mä meen mielummin tolla rahalla johonkin lähikaupunkiin kattelemaan paikkoja ja syömään lounaan. Mun kämppikset mm. on nyt olleet kolme viimestä iltaa yökerhossa. Melkosia mimmejä. En tajua, miten niiden kunto kestää. 

Me tehdään yhdelle kurssille ryhmätyötä Suomesta ja siitä, miksi Suomeen kannattaa sijoittaa ja mille alalle. Mun ryhmä oli ihan äimän käkenä, kun kerroin, että meillä voi netissä perustaa yrityksen (kuten myös erota kirkosta) ja että ollaan maailman kärkimaita korruptiovastaisuudessa. Puolalainen Sebastian oli kirjottanut hirveän listan kaikkea tuollasta paperille ja luetteli ne mulle. Mä katoin sitä huuli pyöreenä ja sanoin, että oliks tässä nyt jotain oikeesti merkittävää sulle. Ja se katto mua ja sano, että toi kaikki ois ihan huikeeta Puolassa. Hups. Me ollaan ihan hirveitä kermaperseitä. Oon edelleen sitä mieltä, että oon tottunu liian hyvään kotimaassani. 

Mun pitäs myös pitää maanantaina esitelmä Suomen teollisuudesta ranskaksi. En oikein tiedä, mitä sanoa. Meillä on tää Nokia ja UPM Kymmene. Ainiin ja pari erilaista paperitehdasta. 

Ja perjantaina me tehdään esitelmä siitä, miten Pokemon-kortit makso aikanaan 250% enemmän Suomessa kuin Portugalissa. :D Siitä tulee legendaarinen. Tää on siis meidän Euroopan kilpailulain kurssin yks case ja siitä pitää tehdä mielenkiintonen ja nimenomaan ei saa tehdä powerpointtia. Joten me tehdään uutiskatsaus ja saan puhua siinä tuohtuneena suomea ja valittaa Pokemon-korteista. Se tulee niin räjäyttämään ihmisten tajunnan.

Kävin tällä viikolla myös ekaa kertaa uimassa. Se uimahalli oli ihan kummallinen. Siellä ei ollut koppeja, jonne saa jättää vaatteensa eikä saunaa. Ja siellä piti kävellä ympäriinsä uikkareissa, koska se uima-allas oli kilometrin (vähän liioteltuna, samassa rakennuksessa kuitenkin) päässä siitä pukukopista. Ja kaikki pesi itsensä uikkarit päällä ja meni nurkkaan vaihtamaan vaatteita. Musta ja mun latvialaisista kavereista se oli naurettavaa ja me oltiin siellä ihan rehellisesti alasti pesemässä ja pukeutumassa. Aiheutettiin varmaan pahemman luokan traumoja niille ranskalaistytöille.

En ole vieläkään saanut sitä 50 euron hupparia, jonka tilasin helmikuun alussa. Tavarantoimittajalla on kuulemma ongelmia. Mutta nää aasit täällä ei kuulemma ole kai keskustelleet niiden kanssa tai vaatineet alennusta tai mitään, vaikka ne hupparit luvattiin toimittaa kahdessa viikossa. Arvatkaa, miten mä ja Anna ollaan hajoiltu tälle asialle! Näistä tyypeistä tulee jotain yritysjohtajia ja ne ei osaa tehdä mitään, jos joku asia kusee. Mä kävin siellä vähän kyselemässä ja ne vaan oli, että kyllä ne joskus tulee. No se on kiva, jos ne tulee toukokuussa, kun täällä on kesä. Varmaan ihan hirveesti kaikki pitää sitä siinä vaiheessa. Ja ei kukaan Suomessa tajua, et se on joku hieno juttu. Että olipas todellakin taas 50 euron arvoinen huppari!

Että sellasta. Mietin ens kerralla jotain järkevämpää sanottavaa. Tsau.

Mä sorruin.

Tilasin toissapäivänä lennot Suomeen. Nähdään siis 6.-23.4.!

Ja tilasin iPhone 4S:n. Hups... Jere sano, että olen liian impulsiivinen. Musta mä vaan nautin elämästä.

Minä ostin viime viikolla joogamaton. Ja kaksi pakettia hapankorppuja Lidlistä. Lidlistä tuli kertaheitolla mun ystävä.

Täällä ei tapahdu mitään jännää. Olin tänään koulussa. Kuten joka päivä tästä kolme viikkoa eteenpäin. Siellä on melko tylsää. Inhoan laskentatoimea jo muutenkin ja kun siinä on mumiseva brittiopettaja, joka ei osaa opettaa ("Play with the numbers!"), inhoan sitä tuplasti enemmän.

Teimme siis eilen sen meidän esitelmän valmiiksi. Se oli vain Alexandran koneella, mutta sen kone sekosi ja näytti jotain bluescreen memory check -juttua puoltoista tuntia. Ja yhtäkkiä se toimi taas. Mutta siis saatiin lopulta se meidän esityskin sieltä. Esitys itsessään oli huono ja epäselvä, mutta opettaja sano, että se oli tosi mielenkiintonen. Joko se oli sarkasmia tai sitten se ei oo nähny kovinkaan monta oikeesti mielenkiintosta esitystä elämänsä aikana. Tai sitten se on passionate about USA's accounting principles.

Kävin tänään Caenin yliopiston suomen laitoksella. Siellä oli mukava mua muutamaa vuotta vanhempi opettaja, joka kutsui mut siis 3. vuositason opiskelijoiden keskustelutunnille parin viikon päästä. Vein sinne myös yhteystietoni ja toivon, että joku ottaisi muhun sieltä yhteyttä niistä opiskelijoista. Ihan mielettömän hienoa ois tavata ihmisiä, jotka opiskelee SUOMEA. Ei kukaan (paitsi PY ja Nooran mies) opiskele suomea! Se opettaja sano mulle, että eihän se ole vaikeaa, vähän erilaista vaan. Niin varmaan, huono puolustus.

Sain tänään ihan mahtavan syntymäpäivälahjan Annalta! Se oli muistilappuja (se on siis huomannut mun lievän listaintoilun ja muistilappuvuoren kalenterin takakannessa ja ehkä vähän senkin, että kävin sen kans kerran kirjakaupassa ja sanoin olevani addiktoitunut toimistotarvikkeisiin...), magneetin ja kaksi MAHTAVAA kynää. Iida tietää nää, kiitos, kun esittelit ne mulle! Ne on about jokaisen luennon kohokohta, kun näytän ne jollekin. ;) Ne on siis mustekyniä, joita voi kumittaa. Ei kuulosta kovin jännältä, mutta ne on OIKEESTI mustekyniä, joita voi KUMITTAA. Ja Annan ostamat kynät oli HUOMIOTUSSEJA, joita voi kumittaa. En nyt jaksa ottaa kuvaa, koska olen laiska. Mutta lupaan esitellä ne sitten ensi syksynä jollain erittäin jännittävällä laskiksen luennolla kaikille. :D Okei, lopetan nyt toimistotarvikkeista puhumisen.

Huomenna minulla on tapaaminen pankkivirkailijan kanssa. Hän oli huolissaan, koska en ole käyttänyt avaamaani pankkitiliä. En koe tarvetta. Perustin sen vain, koska saadakseni Ranskasta asumistukea, minulla piti olla ranskalainen pankkitili. Eikä se maksanut mitään, joten aivan sama. Kuulemma se yrittää todennäköisesti saada minut sijoittamaan johonkin ja perustamaan säästötilin. Ranskaksi. Huomenna tulee olemaan hauskaa.

Sellaista täällä. Millaista siellä? :) Kukaan ei oikein kommentoi tänne! Ketkä tätä muka edes lukee?

Merde.

Eikö olekin ihanaa, kun tekee kolme päivää esitelmää 17 vuotta vanhasta artikkelista, joka kertoo USA:n eri kirjanpitovaliokuntien synnystä ja sitten kaverin WINDOWS-kone, johon se on tallennettu, tekee noin?

ON.

Ja onneks se on vasta huomenna. We have plenty of time!

Rouen

Seuraava Normandia-matka sitten sijoittui viime keskiviikkona Roueniin, joka on n. 1,5 h junamatkan päässä Caenista. Koska meillä ei ollut tällä viikolla kuin kaksi vaivaista ranskan tuntia, niin me sitten päätettiin tehdä päiväretki Roueniin.

Tämä oli ihan mielettömän hieno Palace de Justice (tai jotenkin noin, en jaksa googlailla). 

Ainakin Annan mukaan noi reiät seinissä on 2. maailmansodan jäljiltä.

Brittiläisten Benin ja Michaelin eka kommentti oli "This would make a nice place for a bar!"

Ole hyvä Jere, kuvasin sulle kukkia, kun sä niin tykkäät niistä <3

Suuri kello. Wou.

Melkein kaikki talot siellä oli tolla tavalla rakennettuja. Kaikki oli erivärisiä, joten se koko kaupunki oli ihan mielettömän upea!

Siellä oli tämmönen hieno katedraali, mutta se oli just nyt remontissa ja me ei päästy sinne sisään. Ja se oli puoliksi peitettykin. Ranskassa kevät taitaa olla jotain vakio kirkkoremonttiaikaa, kun tällä hetkellä tuo, Notre Dame ja Bayeuxin kirkko on remontissa. 

Tässä kohtaa koin jotain aivan järkyttävää. Joku yläasteikäinen poika kusetti koiraansa JUURI TUONNE. Se oikein kuljetti sen koiransa tuonne kyltin taakse, niin että se koira sitten teki tarpeensa sinne. Teki mieli mennä huutamaan ja antamaan tukkapöllyä sille ääliölle. Vois ehkä vähän kunnioittaa, vaikkei tuo itselle mitään merkkaiskaan. 

Oli 20 astetta lämmintä. Suomalaisilla on ballerinat, australialaisilla on vaelluskengät...

... ja australialaisilla on talvitakki, brittiläinen ottaa paidan pois. 

Ja siellä oli taloja enemmän tai vähemmän kallellaan. :D

Käytiin myös paikassa, jonne on haudattu Mustan surman uhreja sillon 1300-luvulla. Se oli melko karmiva paikka, vaikkei siellä mitään hautakiviä ollutkaan.

Ymmärtääkseni (mulla oli ranskankielinen turistiopas mukana, niin mun muistiin ei voi ihan täysin luottaa) noi puupääkallot on tehty joskus 1500-luvulla. Siellä kulki tommonen "koristenauha" ympäri sen aukion.

Muut tuolla vitsaili, että sitten on kännissä, kun tuo talo alkaa näyttää suoralta.

Ja tämä oli vankityrmä, jossa Joanne d'Arcia pidettiin vankina. 

Pussikaljaa ja jammailua junassa. Badass.

Bonjour, bon appetit!

Kävimme siis Jeren kanssa viikonloppuna Pariisissa, tuossa rakkauden kaupungissa. Siellä oli kyllä paikoitellen vain masentavaa, kun oli niin talvista. Tai "talvista". Eli mikään ei kukkinu, mutta kaikki oli vihreää.

Oltiin yötä ihan semihyvässä laivamaisessa hotellissa, jonka käytävät oli niin Silja Linen käytäviä kuin vaan voi olla.

Joku Riemukaari.

Joku kuuluisa tie.

Kiivettiin tuonne Jerpun kanssa portaita 2. eli suomeksi 3. kerrokseen, josta sitten piti mennä hissillä ylös. Se hissi oli kyllä niin klaustrofobinen mesta, että morjens. 

Jere on vakavana, koska häntä hiukan huimaa, vaikkei hän sitä myönnäkään.

No jopas tuli hyvä kuva ladattua. Tämä on varmaan otettu sieltä "huipulla" olevasta kopista.

Tämä huipulta ilman koppia. 

Tässä oli kaikki tärkeä, mitä me perjantaina tehtiin. Kierrettiin myös ympäri kaupunkia, mutta en nähtävästi ole kokenut mitään kuvaamisen arvoiseksi. 

Lauantaina oli huonompi sää, joten me mentiin Louvreen. 

Jere oli kunnon turisti. (Ei se kuulemma oikeesti koske tuota. Minä en kyllä usko, koskee kuitenkin.)

Näin hänet ja yritin hymyillä samalla tavalla. Näytän pelleltä. Tai Mona Lisalta. Ranskalaisittain La Jocondelta. 

Jeren mielestä ei ollut soveliasta pussailla museossa ja ottaa valokuvia. Minusta oli.

Ne on varastaneet tuon pääsiäissaarilta. Siat.

Sitten yritimme ottaa hienoja hyppykuvia Louvren aukiolla.

Tämä on suoraan sanottuna fail.

Jeren kuvasta tuli paljon hienompi.

Näimme tällaisen rakkaussillan. Siellä oli aika monta minulle rakkautensa tunnustavaa miestä. Jere oli vähän mustasukkainen. Minä olin hiukan vaivaantunut saamastani huomiosta.

Meidän rouvamme eli Notre Dame. Sain kauhean ahaa-elämyksen tuolla, kun ajattelin sitä piirrettyä ja tajusin, että ei hitto sehän tapahtuu Ranskassa. Oon aina jotenkin ajatellut ne ihmiset siinä espanjalaisiksi. Onneksi en myöntänyt tätä juuri täällä julkisesti, koska muuten ihmiset saattaisivat pitää minua ihan idioottina. Mutta Jere on nolompi, se ei edes ole nähnyt koko piirrettyä.

Se oli aika hieno sisältäkin.

Ja sitten taas kävelimme ympäriinsä. Kävimme myös syömässä 50 euron lounaan ja tarjoilija kätteli meitä, koska annoimme hänelle 4 euroa tippiä. Luulin, että 4 euroa on aika normaali tommosesta laskusta, että ei siitä nyt mun mielestä aikuisen miehen tarttisi mua kätellä...

Ja näimme katutaiteilijan, joka osasi sen verran suomea, että se ymmärsi meidän olevan suomalaisia ja osasi sanoa "Hei Suomi, mita kuuluu, mika ettei?" Olin otettu. Emme silti menneet sinne. Nyt kyllä harmittaa, koska se oli sellanen pilapiirtäjä. Jerpun pisamat ois varmaan ollu söpöjä siinä. Mulla on pisamaobsessio.

Mutta nyt kämppikseni kutsuivat minut syömään hedelmäsalaattia, joten taidan mennä. Huomenna menen Roueniin! Joten taas kuvia kohta! :D