Tilannepäivitys Oulusta

Mä kuolen tänne. Johtuen siitä, että siitä on aika sairaan kauan, kun olen asunut yksin ja en muistanutkaan, miten tylsää se voi olla. Hankin jonkun hamsterin kohta mun seuraksi. Paitsi että ne häkit haisee. En hankikaan. Dr. Housekin jätti mut aivan liian aikaisin ja seitsemäs tuotantokausi maksaa 35 euroa, mikä on mun mielestä riistoa.

Tylsyyksissäni lähetin vähän vitsillä työhakemuksen yhteen työpaikkaan ja sitten siinä jotenkin kävi niin, että mä sain sen paikan. Ja nyt mulla on sitten taas osa-aikatöitä. Kauanpa osasin olla ilman! Mutta oikeesti tosi kiva. Siellä ollaan tosi joustavia mun työtuntien kanssa, joten en ehkä ole niin kusessa kuin yleensä duunin ja yliopiston yhdistämisen kanssa. Työmatkaan meni kävellen 10 minuuttia ja sopivasti yliopisto on tossa meiän kämpän ja työpaikan välillä. Tiistaina menen allekirjottamaan sopparia ja salassapitosopimusta (uuu!). Sitten sekoilen sen pari päivää ja LAUANTAINA MADRIDIIN!

Olen elossa.

Kyllä! Kyllä minä täällä olen vielä, vaikka ette sitä uskoisikin. Loppukesä menikin sitten vauhdilla ohi. Tein vähän töitä ja olin Jeren kanssa. Käytiin Porvoossa ja Berliinissä ja sitten Jere lähtikin Madridiin. Mä tulin Ouluun ja siitä tämä tylsyys sitten lähti. :D Mutta joo, loppukesän kuvaspämmi ja ens kerralla jännittäviä tarinoita Oulusta. Anteeksi, lähti vähän tää määrä lapasesta.

Niin, me käytiin eka Porvoossa.

Kuvittele tähän väliin minut leipurivaatteissa. Sen jälkeen me lähdettiinkin Berliiniin.

Mulla on aika kova ikävä tota tyyppiä. :/

Me käytettiin noihin meidän huikea lottovoitto eli 8,80€. Paitsi että noi makso yhteensä 9€. Go Starbucks and their reasonable prizing strategy!

Ja sitten me oltiinkin jo Berliinissä! Tämmöstä näky, kun käveli ulos hostellista:

Mentiin lounalle. "It's a bit spicy." My ass, suu oli tulessa koko loppupäivän.

Kävelevä nakkikioski!

 Ampelmann!

Vuosimallini.

Toiset meistä on ikäloppuja ja ylpeitä siitä.

Hihi, Kirka. 

Jos joku tietää, miksi noi putket oli maan päällä, saa papukaijamerkin. Postissa.

Lähellä oli sitten entinen keskitysleiri ja me mentiin sitten sinne. Niinku.

 

Me odotettiin illallisseuraa ja meillä oli tylsää. 

Holocaust Mahnmal. Mä osaan aina käyttäytyä.

Tää oli taas näitä hyvin brändättyjä turistikohteita. Niin säälittävä mesta.

Eikä toi ollu jenkki. Se puhu saksaa ilman aksenttia.

Bongattiin sitten tämmönen tapaus. Musta on hienoa, kuinka noi autot ajaa vaan metrin päässä lieskoista. Saksalaiset on aika koviksia!

Jere oli iloinen, koska hän näki linnan.

Minä päätin syödä niiden palmukasvillisuuden.

"Tämä on minun."

 

Niin on muuten toikin. Hih <3

Viimeisenä päädyttiin sattumalta johonkin ilmaiskonserttiin. Nuo oli kai joku Berliinin filharmoninen orkesteri ja se oli niiden tän kauden päätöskonsertti.

Aika päheessä paikassa ne soitteli.

Semmosta. Mut hei, kaks viikkoa ja mä oon Madridissa ton ikälopun kanssa. Vihdoin!