Ostin Genevestä uuden avaimenperän. Mun kaikki avaimet vaan on kotona, joten se odottaa
perjantaita yhtä paljon kuin minäkin...
Kattokaa, kun oon sisustanu.
Alan olla jotenkin ihan kyllästynyt olemaan täällä Ranskassa. En oikein edes tiedä miksi. Jotkut asiat on vaan alkaneet ärsyttää ihan megapaljon. Puolen tunnin jonottaminen kaupassa. Joka hiton kerta. Paskat opetusmetodit ja kurssit, joilla ei todellakaan kerrota mistään kurssin tavotteista, koska opettajat tuntuu keksivän ne sitä mukaan, kun kurssi etenee. Missään ei toimi netti. Ainakaan ilmaseksi. Ihmiset on töykeitä ihan sama, mitä kieltä puhun. Kaikkialla. Haistakaa itte kukkanen, seuraavalla kerralla alan huutaa suomeksi. Eilen yöllä mun sänky päätti irrota liitoksistaan ja tipahdin sitten koomatilassa lattialle. Tänään mun vesipullo levisi ympäri mun laukkua ja kaikki kynäpenaalista kalenteriin oli läpimärkänä. Onneksi se oli vielä vedenkestävä Longchamp, niin oikein ehti imaista ne asiat sen veden. En tiennyt, itkeä vai nauraa. Päätin nauraa, koska olin tunnilla. Kotona olisin varmaan itkenyt.
Oon tullut vanhaksi. En jaksa enää pätkääkään innostua jostain juomakorttipelistä tai yökerhoista, joiden sisäänpääsy on 19 euroa. Mielummin menen tolla rahalla lähikylään junalla ja kävelen päivän. Mutta täällä on mun lisäksi samanlaisia ihmisiä yksi, Anna, enkä mä viitsi sitä koko ajan kiusata, kun on sillä muitakin ystäviä. Mun kämppikset esim. bailas viime viikolla viitenä yönä. PERÄKKÄIN.
Eikä täällä ole oikein mitään tekemistä yksin. Mun kämppikset papattaa keskenään venäjää ja käy solariumeissa ja muissa tappaakseen aikaa. Mä en osaa venäjää, enkä halua ihosyöpää. Istun siis aika paljon kotona. Tunnen oloni tylsäksi. Mutta kun mua ei vaan kiinnosta.
Onneksi näen PYn isän ja äidin huomenna illalla. Mä vähän toivon, että Yves hengailis mun kanssa sitten loman jälkeen. :D (Älä Sarkku mene niille sanomaan, että Laura on yksinäinen ja epätoivoinen, vaikka se totta onkin.) Koska mulla on maks. kolmena päivänä viikossa koulua loman jälkeen ja yhteensä maksimissaan 10 tuntia viikossa. Luojan kiitos, saattais muuten ressi iskeä.
Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Mulla on huomenna ja ylihuomenna koko päivä koulua. Ylihuomenna tapaan uudestaan sen suomen opiskelijan illalla ja menen niiden tunneille aamulla. Ja perjantaina lähden kuuden aikaan junalla Pariisiin ja sieltä sitten lentäen Helsinkiin ja Jerppa hakee mut kentältä Hämeenlinnaan viikonlopuksi.
Olen todellakin sen loman tarpeessa. Ja ison halin. Virtuaaliset lohduttais kanssa.
6 kommenttia:
virtuaaliKRAM <3 Allt blir bra, viimeistään sit 16.5 kun tuun ;) Sano seniori-Benaineille terkkuja! :) tsemppiä!
-yx pomottava extra-Benain
Voi Larsu :( Mää kyllä niin ymmärrän mistä puhut, mullaki on välillä sellanen olo ku mussa ois joku vikana ku en jaksa joka ilta mennä ja tehä ja olla innoissaan, ryyppääminen ja juhliminen ei kiinnosta jne. Niin monesti oon aatellu että no onneks mulla on Henri joka mun kanssa täällä makaa, mutta mitenköhän Laura pärjää yksinään.
Onneks pääset nyt kumminki pitkäksi aikaa Suomeen, ja niin ku ollaan puhuttu niin sen jälkeen sulla ei oo enää kauaa siellä, ja siitä jäljellä olevasta ajastaki sulla on vierailijoita nii ei tarvi olla niin yksin.
Jaksa siellä, mene sinne lähikyliin junalla ja kävele päivä jos siltä tuntuu, tai lataa vaikka Täydellisten naisten kaikki tuotantokaudet ja kato peiton alla 3 päivää putkeen! Ihan mitä itellä tekee mieli tehä.
Nähdään kuule joskus syksyllä sitten ja ollaan onnellisia kun saa olla kotona tutussa ympäristössä missä tietää miten mikäki asia menee ja toimii. Ja missä kaikki toimii. Osataanpa sitte arvostaa ;D
<3: Johanna
Jere vaan valitti mulle, kun oli ihan maassa. Puhuin asiasta Annan kanssa ja se tuijotti mua suu auki ja sanoi, että se oli sanonut melkein tismalleen samoilla sanoilla asiat sen poikaystävälle edellisenä päivänä. Eli en olekaan ainoa.
Joo, kyllä sit taas, kun tuun takas, on aikaa tehä kaikkea! Toivottavasti myös rahaa... :D Ja HIMYMit ja Big Bangit on latauksessa! ;)
Todellakin. <3 Onneks oot mun vertaistuki.
Haleja sinne ja kai kävitte siellä JÄÄTELÖLLÄ?!?!
En ihmettele yhtään ettet oo ainoa. Mää oon monesti miettiny että vaihtoon lähteviä pitäis paljon enemmän valmentaa myös siihen, että aina ei oo maailman parasta ja kivinta ja elämän mahtavinta aikaa. Ei mulla ainakaan oo ollu. Vaihto-opiskelusta kuulee vaan aina kaikilta että se on ihan mieletöntä koko ajan ja voi että ku se on jo ohi, mutta kukaan ei sano siitä, että voi olla myös tosi paskaa välillä. Sitten sitä ajattelee että no onko mussa jotain vikaa, kun mulle tää ei ookkaan niin siistiä ku kaikille muille, ja oon ainoa jolla on hankalaa.
Ei me vissiin olla käyty siinä sun suosittelemassa paikassa, mutta monessa, MONESSA muussa kyllä :D Pysyy luut hyvinki piilossa ku aamiaisella vetelee sen pari croissantia, lounaaksi jätskiä ja illalliseksi viinipullon ja pastaa tai pitsaa... Ällöttää... :D Mutta tänään on viimenen päivä Italiassa, eli pakko syödä monen monta jäätelöä..
Tsempppiä Larppis! :) Varmasti vaihdossa, niinku ei elämässä yleensäkään, kaikki aina mee ihan putkeen. Ja varmasti ikävä läheisiä ja kotiin lisää tylsyyttä ja kurjuuden tunnetta sillon ku semmonen fiilis on! Toivottavasti mieli piristyy Suomessa käynnin (jos ymmärsin oikein) jälkeen ja voit nauttia Ranskasta ja uusista ihmisistä vielä loppuvaihdon. Eikös oo joku ihan tutkittukin juttu, että alkuhuuman jälkeen tulee vitutus kausi.. :) Joten et varmasti ole yksin. Toivottavasti saat seuraa lähikaupunki retkille. Oispa kiva päästä iteki sinne kiertelemään. Ja toivottavasti opit paljon uutta, vaikka sitte koulun ulkopuolella.. vähintäännkin eroja kulttuurien välillä! :) Voimahaleja!
Lähetä kommentti