Matka Normandian ympäri

Jos vihdoinkin joskus kirjottaisin muulloin kuin keskellä yötä.

Perjantaina me siis mentiin Iidan kanssa tapaamaan PYn vanhempia ja sen isä teki meidän kanssa Caenin turistikierroksen ja sen jälkeen mentiin Honfleuriin. Yves on asunut täällä koko ikänsä ja se tiesi kauhesti kaikkia hienoja nippelitietoja Caenista ja näistä rakennuksista. Se myös kertoi, millasta täällä oli sodan jälkeen ja missä se lapsena leikki. Yves on ehkä maailman ihanin opas ja vaikka se on jo aika iäkäs, me saatiin Iidan kanssa välillä pinkoa melkosella vauhdilla, että pysyttiin sen perässä. :D 

Taas tällanen perinteinen kuvaoksennus. En oikein tiedä, pitäisikö mun kertoa jotenkin paremmin, että mitä aina teen turisteillessa, mutta mä oon unohtanu jo puolet ainakin kaikista Yvesin jutuista...

Tälle oli joku hieno tarina, mutta Yves vitsaili, että tuo mies ei rakastanut tuota naista, minkä takia mieheltä lähti sitten pää. Tää oli kuulemma moderni versio tapahtumasta. ;)

L'Odon on joki ja tajusin sen varmaan tunti sen jälkeen, kun Yves oli puhunut siitä vaikka kuinka kauan. :D Mutta tästä siis ennen meni joki ja nyt siinä on vaan pieni kuja.

Noilla kaikilla on kuulemma nimi. Täällä kuulemma kirkonkellotkin nimetään.

Meidän turistikierrokselle sattui myös kaupungin poliiseja, jotka kertoi meille, et mitä ne tekee.

Yves kertoi niille, että ollaan Suomesta ja toinen poliisisetistä heti kertoi sukulaisestaan, 

joka muutti Tornioon. :D

Torilla oli eläviä kanoja myynnissä. Mietin, että miten noi saa tuolta himaan. Tappaako ne nuo, jos

tommosen ostaa? Sittenkö sen verisen kanan kanssa mennään kotiin?

Miten tää konsepti oikeesti toimii? Mulla on vaan kauheita

kauhuskenaarioita :D

Tähän väliin voitte kuvitella PYn äidin laittaman 5 ruokalajin + kahvin lounaskokonaisuuden, joka sisälsi mm. aivan ihanan mureaa lammasta ja parasta mousse au chocolatea, jota oon

eläessäni syönyt. Kumpa Manise ois munkin isoäiti. 

Sitten me suunnattiin Yvesin kanssa Honfleuriin. Pysähdyttiin matkalla katsomaan sitä ylhäältäpäin. (Kai.)

  

Siellä oli myös tämmönen pieni kirkko, joka oli omistettu merimiehille. Tuolla oli ihan jostain 1900-luvun alusta marmorilaattoja merimiesten muistolle. Tuo on kuulemma todella uniikki paikka Ranskassa.

Tuolta se näytti siis ulkoa.

Yritin ottaa salakuvan mun matkaseurasta, mutta Iida huomas ja alkoi heti muotiposettaa...

Sitten päästiin Honfleuriin.

Se on tosi ihana pieni satamakaupunki, joka on ollu siellä vuodesta nakki ja joka on inspiroinut useita taiteilijoita (joita Yves meille luetteli ja mielessäni mietin, että mulla ei ykskään niistä soittanut kelloja...). Siellä oli muutama muukin turisti, koska oli helatorstain jälkeinen perjantai ja vapaapäivä...

Tää oli ihan uskomaton. Toi lintu vaan kökötti tuossa. :D Ja koira ei ollu moksiskaan!

En tiedä, arvostaako Yves kauheesti, että se joutui mun blogiin, mutta muut kuvat tuosta puukirkosta oli jotenkin tärähtäneitä... Ranskassa puukirkot on kai vähän spesiaalimpia kuin Suomessa.

Sitten lähdettiin toista reittiä kotiin ja kuvailtiin kaikkia tärkeitä kohteita matkalla...

Kuten Ranskan pienintä kunnantaloa.

 

Vanhaa postia.

Ja ihania postilaatikoita.

Lehmiä... Onko Suomessa valkosia lehmiä? Täällä niitä on tosi paljon. Eikö suomalaiset lehmät oo aina niitä valko-ruskeita?

Tämä oli joku hieno talo (en muista sen tarinaa), mutta nykyään sen omistaa joku yksityinen ihminen, joka ei halua sinne turisteja, joten tonne ei voinut mennä pihalle. Me sitten otettiin siitä puskassa kuvia :D

Ja viimeisenä kohteena oli TIETYSTI PYn lapsuudenkoti. Otin kuvan. 

Olen taas ollut tosi saamaton ja mun kirjanpidon kokeen varjolla en ole vielä mailannut Yvesille kiitosviestiä, mutta teen sen huomenna, kun se kamala koe on vihdoin ohi.

Mutta oli aivan mahtava päivä tuo masentavan pilvinen perjantai! Mulla on ihanat auppi-isovanhemmat! ;)