Vesiputous

Viimeinen ilta Caenissa oli sitten melkoista itkemistä. Vaikka mulle ei tule kovinkaan montaa ranskalaista tuolta ikävä, oli tuo vaihtariporukka aivan mahtava. Ja on jotenkin aika rankkaa ajatella, että monia heistä tuskin enää koskaan tapaan. Onneksi on Facebook, joka antaa illuusion siitä, että tietää, mitä tutuille tapahtuu. Monille en ehtinyt/pystynyt sanomaan heippoja ja toisaalta ihan hyvä niin, kun itkin ihan valtoimenaan tuolla muutenkin. :D Annan kanssa me sanottiin vaan nähdään, koska se nyt varsinkin oli ihan kamalaa...

No mutta, Suomessa siis taas ja kaikki on ennallaan. Paitsi että vietän kesää nyt vanhempien luona Fazerin leipomossa Forssassa päiviäni vietellen. En varmaan koskaan pääse muualle töihin. :D

Huomenna menen äitin, iskän ja veljien kanssa Korkeasaareen. Naureskelen tälle jo nyt. Olenhan vasta 23-vuotias, että onhan tämä nyt ihan ymmärrettävää. ;)

Ehkä tulee niitä kameleiden kuvia myöhemmin!