keskiviikko 1. helmikuuta 2012

The people I've met are the wonders of my world.

Mikä päivä nyt on? Piti kattoa oikein Hesarin sivuilta.

Tiistaina eli eilen meillä oli "ranskan koe". Toisin sanottuna ranskan opettaja kysy multa, olenko opiskellut ranskaa ja kun vastasin, että kolme vuotta, pääsin korkeimmalle tasolle. Jep. 20 sekuntia ja se oli ohi. Oon lakannu jo hajoilemasta tähän ranskalaisten tapaan hoitaa asioita.

Illalla menin ensin "unkarilaisten" eli Zsofin, Alexandran ja Zsomborin kanssa juomaan niiden siidereitä ja me mentiin Cafe Latiniin, joka on kyllä pystäri eikä mikään kahvila. Opiskelijajärjestön tyyppejä soitti ja laulo siellä akustisesti.


Tuo tyttö on Helene ja se on maailman söpöin ihminen. Se on superinnossaan kaikesta, sen englanti on surkeeta, mutta mä tykkään siitä. Ja ranskaahan tänne tultiin puhumaan eniveis... ;)


Tuo poika soitti Adelea, Shakiraa ja kaiken maailman söpöjä rakkauslauluja. Kuten sen kädestä näkee.

Meillä alkoi myös ihan oikea koulu. International accounting. Oli kummallista. Täällä kaikki tunnit on pienryhmissä. Ei meillä Suomessa vaan ole resursseja pitää jotain lukiotyylisiä luentoja kolmellekymmenelle ihmiselle, missä KAIKKI joutuu osallistua KESKUSTELUUN. Tosin loistin jo taidoillani ja tiesin, mitä voi päätellä Volkswagenin kirjanpidon tunnusluvuista. Olen niin hyvä, kiitos Hra Huikarin. Ja päätin myös ostaa naurettavan kalliin EM Normandie -hupparin, mutta mä en ostanu abihupparia ja muutenkin kadun sitä, jos en osta, joten tilasin sen. 48 euroa on naurettavan paljon, mutta elämä on.

Tänään me pelataan korttia jossain yheksästä eteenpäin (kuulemma). Kello on nyt puoli. Taidanpa siis tiskata ennen sitä.

2 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Voi Laura, ihanaa että siellä menee ilmeisesti jo tosi kivasti :) Ainakin kuulostaa siltä kun lukee näitä postauksia! Todellaki pitää ostaa huppari, eikös me olla puhuttu siitä että vaihtoon ei lähdetä säästämään :D

Me tässä ollaan asetuttu taloksi, juodaan oluset loppuun ja mennään sitten vähän kiertelemään tohon ulos. Täällä tosin on ihan säkkipimää, että tn. vaan eksytään, mutta ei se mitään!

Skypetelläänpä hei kuule joku päivä! Ja lataa facebookissa se videokeskusteluhomma!

- Johanna

Laura kirjoitti...

Joo, mä oon päässy yli alkujärkytyksestä. Ajattelen vaan, kuinka ihanaa on mennä kotiin PUHTAASEEN suihkuun ja ostaa ruokaa PRISMASTA. Aion kyllä ostaa sen. :D Ja se on muutenkin tosi hyvää laatua, kerrankin!

Hienoa! Onneks teillä ei ollu yhtä surkea alku kuin mulla. Kuvia ootellessa.... ;)

Skypetellään! Lataan, mistä puhutkin! Terkut Henrille!