So much to do in one life time

Minä ostin viime viikolla joogamaton. Ja kaksi pakettia hapankorppuja Lidlistä. Lidlistä tuli kertaheitolla mun ystävä.

Täällä ei tapahdu mitään jännää. Olin tänään koulussa. Kuten joka päivä tästä kolme viikkoa eteenpäin. Siellä on melko tylsää. Inhoan laskentatoimea jo muutenkin ja kun siinä on mumiseva brittiopettaja, joka ei osaa opettaa ("Play with the numbers!"), inhoan sitä tuplasti enemmän.

Teimme siis eilen sen meidän esitelmän valmiiksi. Se oli vain Alexandran koneella, mutta sen kone sekosi ja näytti jotain bluescreen memory check -juttua puoltoista tuntia. Ja yhtäkkiä se toimi taas. Mutta siis saatiin lopulta se meidän esityskin sieltä. Esitys itsessään oli huono ja epäselvä, mutta opettaja sano, että se oli tosi mielenkiintonen. Joko se oli sarkasmia tai sitten se ei oo nähny kovinkaan monta oikeesti mielenkiintosta esitystä elämänsä aikana. Tai sitten se on passionate about USA's accounting principles.

Kävin tänään Caenin yliopiston suomen laitoksella. Siellä oli mukava mua muutamaa vuotta vanhempi opettaja, joka kutsui mut siis 3. vuositason opiskelijoiden keskustelutunnille parin viikon päästä. Vein sinne myös yhteystietoni ja toivon, että joku ottaisi muhun sieltä yhteyttä niistä opiskelijoista. Ihan mielettömän hienoa ois tavata ihmisiä, jotka opiskelee SUOMEA. Ei kukaan (paitsi PY ja Nooran mies) opiskele suomea! Se opettaja sano mulle, että eihän se ole vaikeaa, vähän erilaista vaan. Niin varmaan, huono puolustus.

Sain tänään ihan mahtavan syntymäpäivälahjan Annalta! Se oli muistilappuja (se on siis huomannut mun lievän listaintoilun ja muistilappuvuoren kalenterin takakannessa ja ehkä vähän senkin, että kävin sen kans kerran kirjakaupassa ja sanoin olevani addiktoitunut toimistotarvikkeisiin...), magneetin ja kaksi MAHTAVAA kynää. Iida tietää nää, kiitos, kun esittelit ne mulle! Ne on about jokaisen luennon kohokohta, kun näytän ne jollekin. ;) Ne on siis mustekyniä, joita voi kumittaa. Ei kuulosta kovin jännältä, mutta ne on OIKEESTI mustekyniä, joita voi KUMITTAA. Ja Annan ostamat kynät oli HUOMIOTUSSEJA, joita voi kumittaa. En nyt jaksa ottaa kuvaa, koska olen laiska. Mutta lupaan esitellä ne sitten ensi syksynä jollain erittäin jännittävällä laskiksen luennolla kaikille. :D Okei, lopetan nyt toimistotarvikkeista puhumisen.

Huomenna minulla on tapaaminen pankkivirkailijan kanssa. Hän oli huolissaan, koska en ole käyttänyt avaamaani pankkitiliä. En koe tarvetta. Perustin sen vain, koska saadakseni Ranskasta asumistukea, minulla piti olla ranskalainen pankkitili. Eikä se maksanut mitään, joten aivan sama. Kuulemma se yrittää todennäköisesti saada minut sijoittamaan johonkin ja perustamaan säästötilin. Ranskaksi. Huomenna tulee olemaan hauskaa.

Sellaista täällä. Millaista siellä? :) Kukaan ei oikein kommentoi tänne! Ketkä tätä muka edes lukee?