tiistai 13. maaliskuuta 2012

Bonjour, bon appetit!

Kävimme siis Jeren kanssa viikonloppuna Pariisissa, tuossa rakkauden kaupungissa. Siellä oli kyllä paikoitellen vain masentavaa, kun oli niin talvista. Tai "talvista". Eli mikään ei kukkinu, mutta kaikki oli vihreää.

Oltiin yötä ihan semihyvässä laivamaisessa hotellissa, jonka käytävät oli niin Silja Linen käytäviä kuin vaan voi olla.


Joku Riemukaari.


Joku kuuluisa tie.


Kiivettiin tuonne Jerpun kanssa portaita 2. eli suomeksi 3. kerrokseen, josta sitten piti mennä hissillä ylös. Se hissi oli kyllä niin klaustrofobinen mesta, että morjens. 


Jere on vakavana, koska häntä hiukan huimaa, vaikkei hän sitä myönnäkään.


No jopas tuli hyvä kuva ladattua. Tämä on varmaan otettu sieltä "huipulla" olevasta kopista.


Tämä huipulta ilman koppia. 

Tässä oli kaikki tärkeä, mitä me perjantaina tehtiin. Kierrettiin myös ympäri kaupunkia, mutta en nähtävästi ole kokenut mitään kuvaamisen arvoiseksi. 

Lauantaina oli huonompi sää, joten me mentiin Louvreen. 


Jere oli kunnon turisti. (Ei se kuulemma oikeesti koske tuota. Minä en kyllä usko, koskee kuitenkin.)




Näin hänet ja yritin hymyillä samalla tavalla. Näytän pelleltä. Tai Mona Lisalta. Ranskalaisittain La Jocondelta. 


Jeren mielestä ei ollut soveliasta pussailla museossa ja ottaa valokuvia. Minusta oli.


Ne on varastaneet tuon pääsiäissaarilta. Siat.



Sitten yritimme ottaa hienoja hyppykuvia Louvren aukiolla.


Tämä on suoraan sanottuna fail.



Jeren kuvasta tuli paljon hienompi.


Näimme tällaisen rakkaussillan. Siellä oli aika monta minulle rakkautensa tunnustavaa miestä. Jere oli vähän mustasukkainen. Minä olin hiukan vaivaantunut saamastani huomiosta.


Meidän rouvamme eli Notre Dame. Sain kauhean ahaa-elämyksen tuolla, kun ajattelin sitä piirrettyä ja tajusin, että ei hitto sehän tapahtuu Ranskassa. Oon aina jotenkin ajatellut ne ihmiset siinä espanjalaisiksi. Onneksi en myöntänyt tätä juuri täällä julkisesti, koska muuten ihmiset saattaisivat pitää minua ihan idioottina. Mutta Jere on nolompi, se ei edes ole nähnyt koko piirrettyä.



Se oli aika hieno sisältäkin.

Ja sitten taas kävelimme ympäriinsä. Kävimme myös syömässä 50 euron lounaan ja tarjoilija kätteli meitä, koska annoimme hänelle 4 euroa tippiä. Luulin, että 4 euroa on aika normaali tommosesta laskusta, että ei siitä nyt mun mielestä aikuisen miehen tarttisi mua kätellä...

Ja näimme katutaiteilijan, joka osasi sen verran suomea, että se ymmärsi meidän olevan suomalaisia ja osasi sanoa "Hei Suomi, mita kuuluu, mika ettei?" Olin otettu. Emme silti menneet sinne. Nyt kyllä harmittaa, koska se oli sellanen pilapiirtäjä. Jerpun pisamat ois varmaan ollu söpöjä siinä. Mulla on pisamaobsessio.

Mutta nyt kämppikseni kutsuivat minut syömään hedelmäsalaattia, joten taidan mennä. Huomenna menen Roueniin! Joten taas kuvia kohta! :D

4 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Esmeralda on espanjalainen! Joten hämmennyksesi sallittakoon.

Laura kirjoitti...

Eiks se oo mustalainen? :D Todella hämmentävä elokuva!

Johanna kirjoitti...

Eiku nii onki! Se on kyllä sellanen elokuva joka pitää kattoo moneen kertaan että ymmärtää.

Laura kirjoitti...

Todellakin. Korkeakulttuuria.